Pikku Road Trippi Raumalle
Sain Mersuun juuri ennen juhannusta ZZ2 Dizplayn vanhan Android-tabletin paikalle. Uudessa laitteessa on Android Auto tuettuna, joten pitihän sitä lähteä navigaattorina testaamaan. Juhannuksen ylimääräinen vapaapäivä & Sofian ratsastustunneista vapaa lauantai antoivat tavallisuudesta poikkavan pitkän viikonvaihteen käyttöömme. Siihen sopisi pieni road trippi, joten käytännössä vain kohde pitäisi miettiä.
Ensin pesulle
Juhannusaattona en ollut ainoa, jonka mielestä edellisen viikon sateiden jäljiltä auto oli vähän turhan likainen. Mersu oli saanut vähän seepran raitoja ja tavallinen paikka, eli peräpää oli varsin kurainen. Olin jo edellisenä iltana katsellut itsepalveluhallin varauskalenteria ja tilanne näytti jatkuvan vähän perjantain puolellekin.
Klo 11 sain hallin tunniksi käyttööni. Edellinen pesijä harmitteli, kun 2 tunnin varaus loppui kesken vuoden ekalta pesulta. Eipä siinä mitään pääsin kuitenkin ajoissa halliin ja ekaa kertaa minulla ei ollut mitään ekstraa ajateltuna pesun lisäksi. Tunti meni varsin helposti kun sekä pesut, että kuivaukset hoiti huolellisesti. Hallin kuivaukseen ei tarttenut vaivautua, koska halliin oli heti seuraava tulija odottelemassa oven takana. Itsekkin hoitelin muutaman pikku kohdan kuivauksen vielä hallin ulkopuolella. Kummasti sitä vettä joka pikku koloon piiloutuu ja se lähtee liikkeelle heti autoa liikutellessa. Kotimatkalla pisarat ja viirut keräävät melkoisesti pölyä, joten ne kannatta mahdollisuuksien mukaan kuivailla ennen varsinaista liikkeelle lähtöä. Harmittaa sitten vähemmän kotona…
Halliin pääsyä odotellessa olin jo pyyhkinyt auton sisätiloista pölyt (avoautossa nopeasti tutuksi tuleva toimenpide), joten homma oli valmis. Takana oli taas varsin kiireinen työviikko ja hallissa huhkimisen jälkeen lounas pisti unettamaan melkoisesti. Eli pikku päikkärit peliin.
Tamperetta kohti
Päikkäreiden jälkeen olikin paremmin energiaan suunnitella reittiä ja aika nopeasti havaitsin ongelman aikataulussa. Ajatus kun oli ajella Raumalle ja käydä meno- ja paluumatkoilla Tampereella ja Turussa. Tampere kun ei ihan matkan varrella ole, siellä käväiseminen pistäisi joko kotiin paluun tai sitten Raumalle pääsemisen melkoisen myöhäiseksi. Kumpikaan ei oikein toiminut muun suunnitelman kanssa. Ratkaisuna päätimme Sofian kanssa lähteä matkaan jo Perjatai iltapäivällä. Eli pistettiin Harry Potter-äänikirja soimaan ja lähdettiin ajelemaan Tamperetta kohti.
Pienempiä teitä suurimmaksi osaksi käyttäen matka meni aika kivasti. Isommallakaan tiellä Mersun ajeleminen ei ole muuten mikään ongelma, mutta katto auki ajellessa satasesta ylöspäin tuulen humina kasvaa sen verran kovaksi, että äänikirjan kuuntelusta ei oikein enää tule mitään. Toisaalta oli ihan kiva ajella pienempiä teitä pitkin, koska samalla tuli nähtyä uusia maisemia ja näin Juhannuksen aikaan Suomen luonto on kyllä aika lailla parhaimmillaan.
Majailimme Mango Hotellissa, jonka sijainti näytti olevan vähän huono juuri nyt, koska naapuruston läpi oltiin vetämässä ratikkalinjoja, eli ei ollut kovin kivat näkymät. Itse hotelli oli ihan toimiva pitkälle itsepalveluun perustuva tapaus. Tekstarilla saatiin koodi, millä pääsi kaikista ovista sisään. Kotona oltiin syöty tukevasti ennen lähtöä, joten matkalla napattiin vaan kaupasta vähän naposteltavaa mukaan iltaa varten. Ja pitihän sitä käydä illalla Pyynikin näkötornilla tuoreet munkit haukkaamassa.
Nokka kohti Raumaa
Aamulla heräiltiin aika ajoissa ja jouduttiinkin vähän odottelemaan aamiaisen alkamista. Pyörähdettiin vähän pihalla tietöitä kattelemassa ja jaloittelemassa. Sikäli ihan hyvä juttu, että bongasimme hotellin naapurista vanhan veturin. Oltiin siitä ohi taidettu jo pari kertaa mennä, mutta vihreää veturia ei ollut pistetty merkille puskasta.
Ihan ok aamiaisen jälkeen lähdettiin taas Harry Potteria kuunnellen ajelemaan Raumaa kohti. Alkuperäinen ajatus oli käydä yöpymässä Kylmäpihlajan majakassa, mutta päätettiinkin toisin, koska sunnuntaina takaisin Raumalle päin oltaisiin päästy vasta alkuiltapäivästä.
Sammallahdenmäki
Pysähdyimme Sammallahdenmäellä katsomassa 1999 UNESCOn maailman perintökohteeksi nostettua pronssiaikaista kalmistoa. Teimme melko mukavan metsä-retken, jonka varrella ihmettelimme 2500 – 3500 vuotta vanhoja hautaröykkiöitä ja ympäröivää luontoa. Kun mietittiin miten erilaista elämänmeno tuohon aikaan on ollut, Sofia oli sitä mieltä, että hänellä olisi tosi paljon kysymyksiä sen aikaiselle ihmiselle.
Rauma
Raumalle saavuttuamme kiipesimme Kiikartorniin ihmettelmeään missä me oikein ollaan ja sen jälkeen suuntasimme Googlen suosituksen perusteella vähän matkan päässä olevaan Pirate Street Food:iin lounaalle. Varsin hyvät burgerit sieltä saatiinkin sapuskaksi. Ei välttämättä kuitenkaan tuplasti Heseä peremmat, vaikka hinta olikin tupla. Hesessä tosin ei yleensä pääse merimaisemia syödessä ihailemaan, josta varmaankin osa hinnasta selittyi.
Booking.com:ista löytyi Meriraumalta asunto kohtuulliseen hintaan. Siinä ei tietenkään olisi aamiaista tarjolla, joten käytiin vähän sapuskaa kaupasta hakemassa, kämpän siivoamista odotellessa.
Vanha Rauma
Huilattuamme hetken asunnossa, lähdimme illalla vielä katsomaan Rauman toisen UNESCOn maailmanperintäkohteen, eli Vanhan Rauman. Siellä oltiinkin jo aikaisemmin käyty, mutta ihan kiva pikku iltakävely vanhassa puukaupungissa tuli kuitenkin tehtyä. Juhannuspäivä ja ilta kun oli kyseessä, mikään paikka ei kapakoita lukuunottamatta ollut auki, mutta toisaalta vanha kaupunki oli myös hyvin rauhallinen paikka kävellä.
Yllä olevan Rauma Flikkin kanssa Sofiasta piti ottaa kuuvaa, koska meillä oli sellainen myös edelliseltä käynniltä. Kyseessä on siis Vanhan rauman keskustassa oleva melkoi paljon ihmisen näköinen maalattu pronssipatsas.
Turun kautta kotiin
Aamulla haukkasimmen edellisenä päivänä hankittuja eväitä aamupalaksi, pakkasimme tavarat autoon ja ajelimme Turkuun. Turussa teimme vain pienen pysähdyksen. Isolta osin sen takia, että siellä ei oikein mikään ollut vielä auki, joten lähinnä pysähdys oli vain verryttelyä. Samalla pistettiin katto mersusta kiinni, koska suunnitelmissa oli ajella moottoritietä pitkin kotiin. Katto kiinni moottoritiellä ajaminen tuntui erikoisen hiljaiselta kun olimme pari päivää käytännössä avoautoilleet joka paikkaan.
Motaripätkällä tuli kyllä selväksi, että mersun pelistä poissa oleva ilmastointi täytyy kyllä saada kuntoon. Aika tukalaa oli ajella kuumana päivänä vaikka puhaltimet kohtuu hyvin töitä tekivätkin. Toisaalta varsin hyvin ilman ilmastointia mersula on pärjännyt tähän asti, mutta kyllä niitäkin kelejä näköjään tulee vastaan, jolloin kattoa ei oikein voi auki pitää, mutta pelkkä raitista ilmaa puhalteleva tuuletus ei oikein riitä.
