Helsinki – Istanbul

Ensimmäinen lento Turkish Airlinesillä ei tähän mennessä ole osoittautunut hullummaksi kokemukseksi. Kone vaikuttaa uudelta ja istuimen selkänojassa oleva ruutu pelaa paremmin kuin käytännössä missään aikaisemmassa koneessa, jos olen ollut. Sofiaa tietty harmitti, kun siinä ei ole Suomen kieltä tarjolla.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, vähän länsimaista yhtiöistä poikkeavia palveluita on tarjolla.

Kartta- & info-näyttöjä riittää. Näillä kyllä pysyy perillä siitä missä mennään. Yllä olevassa kuvassa ollaan vähän yli  puolessa välissä ensimmäistä lentoa. Tarjolla oli joka penkillä myös kuulokkeet näytön kanssa käytettäväksi, mutta niiden pusseja meillä ei ollut tarvetta edes avata. Sen verran hyvin olin ”pakannut” viihdettä mukaan. Tarjolla olisi kyllä ollut aika hyvin melko tuoreita legoja, joten kyllä niilläkin olisi kohtuullisen lennon verran pärjännyt.

Ensimmäinen tunti minulla meni tosi nopeasti, koska aloin torkkua saman tien, kun sain äänikirjan päälle puhelimesta. Sofia tutustui Netflixin uuteen Jurassic World animaatiosarjaan sillä välin. Parin ensimmäisen osan jälkeen hän sanoi olevansa aika pihalla, koska edellisen sarjan sankarit olivat tässä kasvaneet aikuisiksi. Eiköhän se siitä selkene, kun vähän pidemmälle sarja etenee ja edellisen sarjan tapahtumat palauttavat paremmin mieleen & väliin jääneitä asioita paljastetaan.

Ruokatarjoilun skippasimme suosiolla. Hokkaido Sushin antimien jälkeen ei enää kana-ateria innostanut. Vierustoverin annos näytti ihan perus kanasoosilta riisin kanssa. Olisihan tuota varmaan syönyt, mutta ei yhtään kaduttanut, että oltiin vatsat täytetty sushilla. Tässä kohtaa mentiin pelkillä juomilla. Sofia halusi vettä vaan ja minä otin valkoviinin. En todellakaan ole mikään viinien tuntia, mutta tuohon väliin tuo toimi oikein kivasti.

Ekan tunnin torkkujen jälkeen pitänee pysyä tämän lennon loppu hereillä, niin sitten saattaa saada unta seuraavalla, paljon pidemmällä lennolla. Saapa nähdä meneekö vaihto Istanbulissa kiireeksi, vai ehditäänkö taas odottelemaan pitkät ajat seuraavaan koneeseen pääsyä. Kenttä on iso, joten siirtymäkin voi olla aika pitkä. Taidetaan olla koko ajan ”International”-puolella, joten väliin ei kai sentään mitään tarkastuksia tarvita… Muuten kuin mata lippujen tarkistuksia tietenkin.

Lennon kapteenista täytyy kyllä sanoa, että hänen englannin kielensä on harvinaisen epäselvää. Olen mielestäni melko hyvä kuullun englannin ymmärtämisessä, mutta tämän kapteenin puhetta en usein meinaa edes tunnistaa englanniksi. Hän aloittaa ensin turkin(?) kielisellä versiolla ja saa kyllä olla tosi tarkkana, että huomaa missä välissä hän vaihtaa kieltä 😮

Johannesburg – Sebatana siirtymästä

Kun luin kunnolla läpi osan ohjeet, selvisi ihmettelemäni asia, eli missä meillä on huomenna lounas. Se on järjestetty puolessa matkassa tehtävällä pysähdyksellä. Sen jälkeen alamme olemaan enemmän maaseudulla ja saatamme päästä näkemään jo bussista ainakin antilooppeja teiden ympäristössä. Eli kyllä tämä aika kivasti safariksi alkaa heti huomenna muuttumaan.