Afrikanvillikissa
| Englanniksi | African Wildcat |
| Afrikaans | Vaalboskat |
| Latinaksi | Felis lybica |
Afrikanvillikissaa eli nubiankissaa, pidetään yleisesti nykyisen kesy-kissan esi-isänä. Muinaiset egyptiläiset kesyttivät tämän pienen villin kissaeläimen noin 4000 vuotta sitten. Eli tämä afrikanvillikissa on eurooppalaistenkin kotikissojen esi-isä, eikä eurooppalainen villikissa (Felis silvestris).
| Pituus | 41–60 cm, plus häntä 24–37 cm |
| Säkäkorkeus | |
| Paino | 3,2 – 4,5 kg |
Afrikanvillikissa eroaa eurooppalaisesta villistä sukulaisestaan mm. huonommin erottuvasta selkärangan mukaisesta raidasta, solakammalla hännällä ja korvien tuuheammalla karvoituksella. Lisäksi sillä on lyhyempi turkki ja se on selkeästi pienempi kuin euro-serkkunsa.
Afrikanvillikissoja elää monenlaisissa ympäristöissä aavikoilta ja ruohomailta sekametsiin. Se välttelee lähinnä sademetsiä ja hiekka-aavikoita. Vuoristoissa lajia on tavattu jopa kolmen kilometrin korkeudessa. Nimestään huolimatta, afrikanvillikissoja tavataan Afrikan lisäksi myös laajoilta alueilta aasiassa.
Afrikanvillikissa syö pääasiallisesti jäniseläimiä ja jyrsijöitä. Tilanteen tai olosuhteiden niin vaatiessa, se voi syödä myös lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä tai hyönteisiä. Botswanan puoliaavikoilla tärkeä osa sen ruokavaliosta ovat hämähäkit. Yleenä yöllä saalistaessaan kissa lähestyy saalista hitaasti ja hyökkää päästyään noin metrin etäisyydelle.
Afrikanvillikissa on aktiivinen normaalisti hämärässä ja yöllä. Päivällä se leäpäilee ja piilottelee pensaissa.
Lähteet:
