Tsavosta Amboseliin

Aamulla sai nukkua pitkään. Eli meidän piti herätä vasta siihen aikaan, kun normaalisti arkipäivinä heräämme (noin klo 6:30). Tutulla kaavalla maentiin, eli aamupalaa naamaan, tavaroiden pakkamminen loppuun huoneella ja rinkan laittaminen oven ulkopuolelle odottamaan siirtymistä autoille. Aurinkorasvauksen & vesipullojen lataamisen jälkeen aulalle päin odottelemaan, että pääsemme kipuamaan autoihin ja lähtisimme Amboselia kohti.

Tällä kertaa käytimme toista Länsi-Tsavon porttia, joten pääsimme tarkistamaan senkin vessat & eläimistön. Vessa oli ihan hyvä, koska siellä ei ollut yhtä paljon hyönteisiä kuin edellisissä. Pihalla viihdykkeet oli vähän  aneemisemmat, koska liskoja emme oikein nähneet ja marakattejakin oli vain muutama.

Matkan alussa pysähdyimme laavatasangolla, jossa Edward kertoi meille tqsangon synnystä. Tämä on todella nuori laavatasanko, jolla on ikää vain noin 250 vuotta. Tarkkaan sitä ei ole päästyä määrittämään, eikä paikalla ole tarkkaa historian kirjoitusta harrastettu. Joten suurin piirtein arvauksella mennään tässä asiassa. Lähellä näkyi myös se tuhka keila, jonka reunasta laavat olivat valuneet muodostamaan tätä kenttää.

Paikalliset ovat kutsuneet tasankoa paholaisen tasangoksi, koska heidän mukaan tasangon kivet liikkuvat isestään. Eikä se taidakkaan olla ihan tuulesta temmattu uskomus, koska Edwardin mukaan pysähdyspaikkamme laidalla on ollut aiemmin noin metrin levyinen railo, jonka pohjalla mahtui kävelemään. Nykyisin se on käytännössä hävinnyt. Maaperä taitaa edelleen hakea muotoaan ja ilmeisesti se myös rikkoo laavaa karkeiksi kiviksi, joista lähes koko tasanko muodostuu. Tämä vanha virta taitaa edelleen varsin tehokkaasti eristää eläimiä toisistaan. Terävien laavakivien särmien yli tuskin kukaan vapaaentoisesti haluaa kulkea. Mekin ajoimme tasangon yli kulkevaa täysin keinotekoista hiekkatietä pitkin.

Koska vesi ei ollut sateiden takia noussut liikaa, pääsimme pysähdyksen jälkeen ajelemaan suorempaa reittiä Amboseliin. Tämä suora reitti kulkee paimentolaisalueiden läpi ja se näkyi maisemissa ja paikallisissa asukkaissa. Kun koko perheen omaisuus kulkee käytännössä parin aasin selässä ja paikkaa vaihdetaan aina sinne, missä karjan saa ruokittua, ei siinä kauheasti omaisuutta keräillä. Lähes Sofian ikäisiä poikia näimme paljon karjaa paimentamassa. Heillä periaatteessa on myös oppivelvollisuus, mutta varsinkin paimentolaisten kohdalla sitä on todella vaikea valvoa, eikä ne perheen eläimet itseään paimenna, joten poissaoloja syntyy. Kenialaiset tosin arvostavat nykyään opiskelua varsin paljon, joten useimmille koulupäivien skippaamisessa ei liene kyse huvista, vaan käytännön pakosta.

Kun saavuimme sillalle, jossa tätä nykyä oli vain kiertotie, meille selvisi hyvin selvästi syy siihen, miksi edellisenä päivänä ei ollut ihan 100% varmaa, että pystyisimme käyttämään tätä lyhyempää reittiä. Silta oli katki. Osan siitä oli vienyt tulvat, joten siitä ei mikään pyörillä kulkeva joka voinut ylittää. Ja kiertotie oli normaalia afrikkalaista tyyliä, josta ei katumaasturilla läpi pääse, vaan tarvitaan ihan kunnon maasturi alle. Tämä kiertotie kuulemma lähtee myöskin veden mukaan, jos isompi tulva sattuu kohdalle, eli silloin koko reitti on hetkellisesti katki. Kiertotie on rakennettu laavakivistä, joten tällaisessa tapauksessa uudet kivet käydään kaivamassa esiin ja niistä rakennetaan uusi kiertotie.

Kaupankäyntiä

Pysähdyimme matkalla myymälään, jossa myytiin kaikenlaista matkamuistoksi sopivaa. Pääasiassa samanlaista tavaraa kuin lodgenjen kaupoissa (puuveistoksia, käsintehtyjä koruja ja paitoja). Taas oltiin saman pulman äärellä kuin aiemmin. Esineet olivat kyllä kivan näköisiä, mutta tyyli on niin erilainen kuin kotopuolessa, että on aika vaikea päätellä kuka tykkäisi mistäkin. Lisäksi kauppiaan ”good price” osoittautui 6000 shillingiksi, kun lähes vastaavia eläinpatsaita oli näkynyt lodgen kaupasa noin kuudella sadalla. Eli tinkimisvaraa oli jätetty aika reippaasti. No, ei ollut oikein mitään tuotetta joka olisi ollut pakko saada, joten en sitten alkanut tinkimään ja tavarat jäivät kauppaan.

Autossa muilla kuntamme jäsenillä oli samankaltaisia kokemuksia ja sama suhtautuminen, ettei huvita alkaa tinkimään.

Kaupalta meillä oli aika lyhyt pyrähdys enää Amboselin kansallispuiston portille, jossa emme tavallisuudesta poiketen lähteneetkään autosta matkanjohtajamme hoidellessa sisään kirjautumista. Syykin selvisi nopeasti. Vaikka automme ikkunat olivat kiinni, tuli auton ympärille silti hyörimään kaupustelijoita. Dollarit ja eurotkin olisivat kuulemma kelvanneet ja pari korua olisi lähtenyt kaupan jälkeen varsin edulliselta kuulostavaan hintaan. Meidän autoon ei tullut kauppoja, mutta viereiseen meni ainakin pari korua.

Ambosel National Park

Kun meidät oli kirjattu sisään puistoon, matka pääsi jatkumaan. Melkein heti näki, että nyt olimme selvästi erityyppisessä paikassa kuin Tsavon puistoissa olimme olleet. Maasto oli todella tasaista ja eläimiä näykyi varsin paljon. Emme kuitenkaan pysähdelleet niitä pidempään tuijottelemaan, koska lodgella odottelisi lounas ja tässä vaiheessa päivää alkoi ollakin jo aika nälkä. Toisaalta meillä olisi vielä ilta-ajelu edessä ja varmaan pari ajelua seuraavanakin päivänä.

Amboseli Serena Safari Lodge

Lodgelle saapuessamme rutiini oli jo tutuksi muodostunut: Kivan afrikkalaistyyliseen respaan odottelemaan, että Eetu hoitaa meidän sisään kirjautumiset, ohjeistuksen kuuntelu, avainten vastaanotto, oman laukun etsiminen autosta ulos nostettujen seasta ja sen & huoneen numeron osoittaminen henkilkunnalle, jotta saimme jonkun opastamaan meidän huoneeseemme kantaen samalla rinkkamme huoneeseen.

Huoneella odotti pikku yllätys, kun siellä olikin siivoaminen kesken. Siivooja kiiruhti pois, jotta saimme itsemme valmiiksi lounallee. Samalla tosin huomasimme, että ei olisi niin kiirettä kannattanut pitää, koska hötäkässä siivooja ei huomannut jättää meille pyyhkeitä huoneeseen. Hotelli oli muutenkin pienoinen pettymys edellisten jälkeen. Ihan kivan afrikkalaisen näköiseksi sisustettu huone, mutta näköalat vain takapihalle ja lodgen juottopaikka näytti olevan niin puiden takana, etten tiedä paljonko siellä mitään pääsee näkemään.

Matkalla lounaalle kävimme respassa mainitsemassa puuttuvista pyyhkeistä ja ne luvattiin toimittaa huoneeseen. Eli menimme syömään ja täällä näytti odottaessa valmistettava pasta oikein kiinnostavalta vaihtoehdolta. Kokki laittoi ensin pastat kiehumaan ja sen jälkeen alkoi paiskomaan paistinpannulle meidän valitsemiamme aineksia. Sofian kanssa päädyimme varsin perus soosiin, eli naudanlihan kanssa sipulia, valkosipulia, suolaa, tomaattikastiketta ja porkkanaa. Ihan hyvää siitä kyllä tuli molempien mielestä. Testaamme tätä varmaan toistamiseenkin.

Sapuskan jälkeen Sofia halusi mennä uimaan, vaikka taivas & foreca näyttikin siltä, että kohta sataisi. Ehti hän jonkin aikaa altaassa oleilemaan, ennen kuin varsin raju sade ajoi meidät huoneeseemme. Sofia olisi kyllä mielellään ollut altaassa vaikka ”vähän” satoikin, mutta minä en halunnut ihan täysin kastua. Eipä siellä altaassa kovin pitkään olisi kuitenkaan voinut liota, koska meillä alkoi tulla vastaan iltapäivän ajelut puistossa.

Tämän lodgen pihalla liikkuu varsin paljon Viher markatteja, niitä näkee joka kerralla kun kävelee huoneelta ravintolalle väliä. Näimmepä Sofian kanssa yhden niistä varastavan ravintolalta teepusseja. Mahtoi olla hyvää… Marakattien karkottamiseksi lodgen henkilökunnasta, joillain on isot ritsat ja he ampuivat marakatteja kohti, jos ne kävivät liian röyhkeiksi.

Puolitoista tuntia puskaa

Aika nopeasti puistoon autoilla päästyämme kuskimme sai tiedon, että puistossa on nähty gepardi. Eli sinne sitten vähän rivakammin kissaa katsomaan. Perille päästyämme, emme todellakaan olleet ainoa auto paikan päällä, mutta saimme sentään kohtuullisen paikan josta gepardia näkyi jonkin verran. Ruohikossa makailevasta kissasta ei turhan paljon näkynyt, eikä siitä toisestäkaan, joka vieressä makoili. Mutta tulipa tämäkin kissa sitten nähtyä livenä.

Emme myöskään olleet viimeiset gepardia kiikaroimaan tulleet turistit, vaan autoja tuli meidän jälkeenkin vaikka kuinka paljon. Tästä tuli se ongelma, että jäimme aika jumiin autojen väliin, eli jäimme sitten gepardin luokse varsin pitkäksi ajaksi, Kuten Birgitta asian ilmaisi, tuijottelimme puskaa puolitoista tuntia. Tässä oli kyllä vähän omaakin syytämme, kun emme kuskille ajoissa kertoneet, että meidän mielestämme olisi ollut mielenkiintoisempaa lähteä etsimään muita otuksia kuin odotella että gepadri puskasta mahdollisesti nousisi ylös. Meillähän ei kuitenkaan mitenkään loputtomasti olisi aikaa, koska puistossa ei ole lupa enää klo 19 jälkeen ajella.

Lopulta pääsimme lähtemään ja bongailimme lintuja ja antilooppeja, kunnes osuimme paikkaan, jossa BBC (kuskin mukaan) kuvasi Amboselin norsuja. Tämä on Amboselissa varsin tavallinen näky, koska puistossa on kokoonsa nähden todella paljon norsuja, joten siellä niistä saa helposti hyvää materiaalia. Kuskimme oli vähän ihmeissään kun me kuvasimme BBC:tä emmekä norsuja. Mutta kyllähän me niitä norsujakin kuvasimme & muuten tarkkailimme. Varsinkin yhtä nahistelevaa paria, josta kuvasin videonkin.

Vähän ennen aikaa jolloin meidän piti poistua puistosta, norsut alkoivat siirtyä tien yli, jolloin niistä sai hyviä kuvia. Kovien koitimme niitä mallailla samaan kuvaan Kilimanjaro-vuoren kanssa, mutta vähän huonolla menestyksellä. Moinen määrä norsuja oli kuitenkin hienoa päästä näkemään.

Juuri ennen lodgelle paluuta onnistuimme viimein saamaan kuviin myös lähellä tietä päivystävän Gnun. Niitä oli kyllä aiemminkin näkynyt, mutta vain varsin pitkän matkan päästä, joten kuvat olivat vielä saamatta.

Sirkka-show

Ajelun jälkeen huoneeseen tultuamme meillä oli tarkoitus vain jättää tavarat, käydä vessassa etc… Ennen kuin illallinen alkaisi. Meillä meni kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa, koska jouduimme häätämään huoneesta sirkkoja (laulukaskaita). Nappasimme ne kahvikupin alle ja sitten paperi alle, jonka jälkeen sirkka parvekkeen ovesta pihalle. En varsinaisesti muuten olisi niitä hengissä välttämättä yrittänyt laittaa pihalle, mutta noin tusinasta sirkasta olisi kyllä tullut aika moinen määrä ei-niin-kivoja-tahroja ympäri huonetta. Muutama meni kyllä pöntöstäkin alas, kun olivat kylppäriin majoittautuneet. Sinne meni myös yksi tuhatjalkaisen näköinen epeli, joka tuli samalla pyydystettyä.

Sirkkojen häätämisen jälkeen menimme vihdoin sapuskalle. Tarjolla oli samanlainen tee-se-itse-pasta, mutta jätimme väliin, koska siinä oli tismalleen samat raaka-aineet tarjolla kuin lounallakin. Mikään erikoinen nälkä meillä ei ollut, joten poimimme noutopöydästä hyvä tai uuden näköisiä lajeja lautaselle. Vastaan ei tullut mitään uutta herkkua, mutta saatiin vähän mahaa täytettyä, jotta pärjäisimme aamiaiselle.

Ilallisen aikana Edward kertoi tarkemmin seuraavan päivän ohjelmasta. Tankkaus olisi tässä kohtaa ihan tarpeellista, koska lähtisimme klo 6:15 aamuajelulle. Eli hotellilla ei ehtisi sitä ennen käydä aamiaisella. Ennen lähtöä saataisiin taas kakkua ja kahvia tai teetä, varsinaiselle aamiaiselle ehtisimme noin klo 9 maissa safarilta palattuamme.

Koska meillä oli mahat täynnä ruokaa (iso osa jälkkäriä) ja päät täynnä tietoa, siirryimme huoneeseemme. Siellä meitä odottikin aika iso homma, kun häädimme taas huoneen vallanneita sirkkoja. Onneksi pöytäkaverimme illallisella olivat havainneet sirkkojen tunkevan sisään ulko-oven ali, joten tukimme sen pyyhkeellä. Niitä kun oli tuotu riittävästi, yksi jouti oven raon tilkkeeksi. Varmaan parisen kymmentä sirkkaa häädettyämme, kirjoittelin vähän näitä tarinoita ja sofia lähetteli viestejä kännykällään, odotellessamme, että piiloon jääneet sirkat tulisivat esiin. Puolisen tusinaa piilottelijaa löydettyämme uusia ei enää näyttänyt tulevan esiin ja Sofia alkoikin sitten nukkumaan. Minulle huonessa oli vähän liian valoisaa, kun olimme koittaneet jättää sängystä kaukana olevan valon päälle, jotta se houkuttelisi ötökät pois sänkyjemme luota. Sänkyjen ympärillä oleviin hyttysverkkoihin emme oikein luottaneet. Sen verran paljon sirkkoja niiden sisäpuoleltakin olimme pyydystäneet.

Herätys oli asetettu klo 5:15, joten mikään pitkään nukuttu yö ei taaskaan ollut luvassa.