Tarangire
Aamu sujui tavalliseen tapaan, lukuun ottamatta sitä havaintoa, että Sofian puhelin ei ollut jostain syystä latautunut yön aikana. Latausjohto oli varmaan vähän huonosti kiinni tms, eli puhelimessa ei paljon virtaa tälle päivälle tulisi olemaan. Eipä silti, puhelimia on tullut käytettyä lähinnä valokuvien tai videoiden ottamiseen, koska datayhteydet ovat olleet käytössä vain lodgeilla ja sielläkin kahta paikaa lukuunottamatta vain yleisissä tiloissa. The Castlen netti huoneessa taisi johtua vain siitä, että meidän huone oli juuri rakennuksen aulan yläpuolella, muissa huoneissa ei netti kuulemma toiminut. Ei jos The Castlessä pääsee huonetta valitsemaan, niin numerossa 12 on tällainen pikku bonus.
Lake Manyara
Aamiaisen syötyämme pakkauduimme Toyotaamme ja jouduimme pikkaisen odottelemaan, koska lounaspaketeissamme oli jotain viime hetken säätämistä tehtävänä. Arvelin että niistä ehkä oli puuttunut sisältö. Laatikot saatiin kuitekin aika nopeasti mukaan, joten pääsimme ajelemaan Manyara järveä kohti. Tänään olisikin mukava päivä sikäli, että kaikki siirtymät olisivat melko lyhyitä.
Ensimmäinen siirtymä Lake Manyaran puistoon sisälsi vain shoppailua ja postikorttien lähettämistä (kaksi meidän kuuden ryhmästä harrasti sitä edelleen), koska poikkeuksellisesti The Caste-lodge ei ollut puiston sisäpuolella.
Lyhyehkön ajomatkat jälkeen saavuimme puistoon, jonka järvi myöskin tulvi. Sekin olisi normaalisti suolainen, mutta falmingot olivat täältäkin lentäneet muille järville veden laimentuessa. Järvien tulviminen onkin kuulemma ollut viimeaikoina yleinen ongelma, johon kukaan ei oikein osaa sanoa varsinaista syystä. Paikalliset sanovat vain että ”ilmaston muutos”, mutta sehän ei varsinainen syy tähän oikeastaan ole, vaan olisi hyvä ymmärtää mikä siinä ilmanston muutoksessa tämän saa aikaan ja olisiko asialle jotain tehtävissä. Suurin osa tulvivista järvistä sijaitsee Afrikan hautavajoaman pohjalla, joten kyse voisi olla myös siellä tapahtuvista maaperän muutoksista. Jotkut tutkijatkin ovat havahtuneet siihen, että tätä asiaa olisi syytä tutkia tarkemmin.
Osittain juuri tulvivan järven takia Manyaran kierroksemme oli aika lyhyt, osa puistosta oli suljettuna ja iso osa myös veden vallassa. Veden noustessa, se oli vallannut huomattavan osan puiston pinta-alasta ja nyt puistossa oli käytännössä enää metsää ja järveä, kaikki tasangot olivat muuttuneet järven pohjaksi.
Eläimistä tässä puistossa pääsimme näkemään sinimarakatteja, jotka apinoina eivät tietenkään olleet Sofian suosikkeja, eikä ehkä kauheasti minunkaan suosikkeja, koska olivat niin hankalasti kuvattavia. Onneksi yksi sentään kierroksen loppupuolella tuli poseeraamaan hetkeksi tien viereiselle puun oksalle.
Koska sinimarakatteja näkyi, niin minulle tuli mieleen, että olimme nähneet koko matkan aikana varsin vähän vihermarakatteja. Tai oikeammin vervettejä, koska ne eivät kuulemma ole erityisen läheisiä marakattien sukulaisia. Joka tapauksessa, ne olivat edellisillä matkoillamme olleet varsin tavallinen näky useissakin paikoissa. Tietenkin heti tämän ihmettelyn jälkeen niitä tulikin sitten näkyviin lauma, jota jäimme (Sofian harmiksi) seurailemaan vähäksi aikaa.
Arvelimme että tässä puistossa tuskin lejonia näkyisi, koska näimme lähes ainoastaan marakatteja. Eli leijonalle olisi sapuskaksi tarjolla lähinnä viherätä tai sinistä marakattia. Ei oikein kulosta leijonan osalta sellainen. Ja kuinkas ollakaan, pian tämän jälkeen näimmekin sitten kolme leijonaa makailemassa kulotuksen aikaan saamissa tuhkakasoissa.
Sain vielä pari kohtuullista kuvaa kirjoantiloopistakin, joten ei se visiitti tälle järvelle turha ollut.
Masaikylä
Seuraava osoite ohjelmassamma oli vierailu masai-kylässä. Sofia on yleensä halunut jättää heimoillat väliin afrikan matkoillamme, mutta tällä kertaa se ei oikein ollut mahdollista, koska visiitti tehtiin pysähtymällä kylässä kesken matkan.
Ensin meille eistettiin tervetuliaistanssi johon kuului paljon ääntä ja hyppimistä. Tuli otettua sitä videolle, joten siihen voinee palailla uudelleen myöhemmin. Esityksen jälkeen meidät kietaistiin Masaiden kankaaseen ja naiset saivat kaulaansa jotkut seinäkoristeen näköiset pyöreät koristeet, jotka olivat muuten yllättävän painavat.
Pikkaisen tulenteon ja sapuskan valmistuksen esittelyn jälkeen pääsimme käväisemään majassa sisällä. Kyseessä oli kuulemma kahden aikuisen ja kahden pienemmän lapsen asumus. Tulisija laattialla ja pieni reikä seinässä ikkunana. Muun osan majasta sitten täyttivätkin kaksi makuuhuonetta.
Mies kasaa majaan tarvikkeet ja nainen sitten rakentaa sen. Pääasialliset tarvikkeet ovat kepit ja lehmän lanta, josta saveen sekotettuna saadaan ihan kestävät seinät. Sofia ei innostunut minun ideasta, että kasataan hänelle ja isolle siskolle meilläkin vastaava maja, johon he voisivat muuttaa, kuten masaidenkin vanhemmat lapset tekevät.
Lopuksi pääsimme shoppailemaan naisten tekemiä koruja ja koriste-esineitä. Eivät olleet halpoja, mutta tässä kylässä rahat menivät melkoisella varmuudella tarpeellisiin kohteisiin, joten emme erityisemmin alkaneet tinkimään. Myös 20$ (Sofialla 10$) meni kuulemma lasten koulumaksuihin, joten hyvään tarkoitukseen meni ne rahat.
Loppujen lopuksi visiitti kylässä oli Sofiallekin ihan kiinnostava kokemus. Minun ja oppaan käännökset auttoivat jonkin verran, kun hän ei kauhean paljon englannin kielisestä selostuksesta ymmärtänyt.
Tarangire
Päästyämme masai-kylästä, pysähdyimme varsin hienossa kunnossa olevan ravintola-matkamuistomyymälle syömään eväät. Tämäkin oli ihan sallittua, koska firma pääsi meille myymään juomia ja kävimme myös myymälän puolella, josta Sofialle jäi mukaan uusi lauman jäsen. Se ristittiin ”Tarangireksi”, seuraavan kohteemme mukaan.
Lounaan jälkeen meillä olikin aika lyhyt matka Tarangiren porteille ja siitä sitten sisään viimeiseen puistokohteeseemme. Heti porteilla näimme valtavia termiittikekoja, joita oli runsaasti myös puiston sisällä. Nämä olivat todellakin isompia kuin misään mualla näkemämme. Joissan tapauksissa varmasti yli kaksi metrisiä ja yhtä leveitä alaosastaan.
Tarangire jätti Sofiaankin ihan hyvän vaikutuksen, koska pääsimme näkemään leijonapariskunnan varsin läheltä. Uros vähän murahtikin, kun toinen auto tuli meidän viereen aika vauhdilla.
Muuten puistossa näimme ihan hyvän valikoiman erilaisia eläimiä, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi hakeutuneet varjoihin auringolta suojaan. Iltapäivän yli 30 asteen lämpötilassa se olikin hyvä ajatus.
Tarangire Sopa Lodge
Lodgellemme saapuessamme pääsimme ensimmäiseksi täyttämään jonkinlaisen vasttuvapautuslomakkeen, jolla vakuutimme olevamme tietoisia siitä, että olemme villin luonnon keskellä ja kaikkea voi sattua.
Villiä luontoa tällä lodgella riittikin hyvin. Itse asiassa eläimiä näki melkein enemmän kuin savannella ajellessamme. Jo ennen huoneeseenmme pääsyä olimme ehtineet näkemään orvia, kalliotamaaneja, seeproja ja varvettejä. Huoneen terassin edessä näkyikin sitten paviaanilauma ja pienen matkan päässä olevalla juottopaikalla norsuja ja vesiantilooppeja.
Kuuman ajon jälkeen meillä oli aika kiire uimaan, mutta matka sinne kesti yllättävän pitkään, koska matkan aikana minun piti pysähdellä ottamaan kuvia tamaaneista ja verveteistä.
Lodgen uima-allas näytti hyvin matkauntiin sopivalta, koska se on pyöreä ja keskellä on saareke aurinkotuoleineen. Eipä se nyt ihan niin hyvin toiminut, koska osa renkaasta oli todella matalaa. Vettä oli vähän yli nilkan, joten siinä ei uiminen oikein onnistu, ei edes käsipohjan uiminen. Altaalla oli joku tainnut kaataan jonkin makean juoman reunalle, koska yhdessä kohdassa pörräsi melkoisen paljon mehiläisiä sitä nestettä hakemassa. Sofian mielestä niitä oli ekysynyt veteenkin, joten hän ei kauhean pitkään altaassa viihtynyt.
Lyhempi uiminen toimi oikastaan oikein hyvin, koska näin ehdimme käyttämään lodgen aulassa nettiä illallista odotellessamme. Se olikin ensimmäinen väli aamulla heräämisen jälkeen, jolloin ehdin kirjoittelemaan edellisen päivän tapahtumat loppuun.
Tarjoilut illallisella olivat tämän matkan parhaat. Buffetissa oli vähän enemmän valikoimaa ja suuri osa siitä oli meidän makuumme sopivaa. Varsinkin jälkkäriosasto.
Juttelimme jonkin verran sapuskan jälkeen pöydässä, mutta sen keskeytti melkoisen tehokkaasti laulu- ja tanssiesitys, jonka taustamusiikki varsinkin oli niin kovalla, että Sofia sai sormensa kipeäksi niiden painamisesta korville. Sinänsä esitys oli ihan kiva (volumea lukuunottamatta), mutta neljännen biisin alkaessa päädyimme luikkimaan pois ravintolasta, kun alkoi vaikuttamaan, että näitä voisi jatkua aika pitkään, eikä siinä metelissä oikein voinut jutellakaan.
Huoneessa sängyille oli levitetty hyttysverkot ja suihkittu hyönteismyrkkyä, joten aikainen nukkumaan meno oli helposti hoidettavissa. Ajoissa saisikin mennä nukkumaan, koska viimeisenä aamuna meillä olisi aamiainen jo kello kuusi ennen aikaista puistoajelua.
