Tarak & Ordris
Luettuani uutisista, että Korkeasaareen saatiin se uusi urostiikerikin, niin pitihän minun käydä tarkistamassa, josko siitä saisi kuvia napsittua. Vasta kolme viikkoa sitten kävin just leijonaa katsomassa, joten ei tässä muuten olisi ihan vielä tullut saaressa käytyä. Tosisaalta säätiedotuksen mukaan päivä olisi aika täydellinen visiitille. Eli aamulla piti olla poutaa, mutta puolen päivän jälkeen alkaa satamaan. Aamulla paikalle, niin saaressa pääsee kiertelemään melkein yksin. Muutaman aste lämpöä, joten eläimet olisivat myös kohtuullisen aktiivisia.
Heti Kissalaaksoon päästyäni molemmat uudet asukkaat olivat näkyvillä. Odris, urostiikeri, kierteli aitaustaan melko aktiivisesti, ehkä vähän hermostuneen oloisenakin. Varmaan vielä vähän hänellä oli kotiutuminen kesken. Yhdessä vaiheessa se nousi aitausta vasten seisomaan, jolloin koko tuli varsin selvästi esiin… Se on paljon minua pidempi.
Toisella puolella naarasleijonat kurkkivast naapuriaitaukseen, koska siellähän se uusi uros makaili naaraiden aitaukseen päin katselemassa.
Onneksi olin heti aamusta liikkeellä, urosta ilmeisesti ihmiset häiritsivät jonkin verran, koska se vähän ajan kuluttua meni sisään. Eikä sitä sen jälkeen enää näkynytkään pihalla minun vierailuni aikana.
Kissojen suhteen vierailu oli minulle varsin onnistunut. Taisin nähdä kaikki Korkeasaaren kissat, manuleita lukuunottamatta. En ollut tiennytkään että saaressa asustelee kaksi metsäkissaa ja kolme amurinleopardikissaa. Niistä olin tainnut kerran nähdä yhden leopardikissoista syömässä ja muista ehkä vilahduksen joskus. Nyt nämä sekä ilveskin olivat ulkona ja liikkeellä.
Säätiedotus meni sikäli pikkaisen vikaan, että pari lyhyttä sadekuuroa tuli taivaalta aamupäivän aikana, muuta vain yhden aikana tuli sen verran vettä, että vaivauduin ottamaan sateenvarjon esiin. Eli keli ei varsinaisesti erityisen huono ollut. Kotona kävelytiet olivat märän jään peitossa, joten Korkeasaaren sulilla kävelyteillä oli mukava saada vähän raitista ilmaa. Näin talvella saaressa kulkemista tosin haittaa jonkin verran se, että jonkin verran reittejen poikki on vedetty köysiä ”Ei talvikunnossapitoa”-kylttien kanssa.
Hämäräeläintaloa lukuunottamatta en käynyt missään taloissa sisällä. Tällä kertaa minulla ei ollut makrolinssiä mukana, joten jätin suosiolla trooppiset talot väliin. Lämpimällä vaatetuksella ne kun aika kuumia paikkoja käydä. Kameran kanssa toinen ongelma on talojen suuri ilmankosteus, joka aiheuttaa kylmän linssin höyryntymistä todella pahasti. Eli kuvien ottaminen ei oikein meinaa onnistua kuivaamatta linssiä vähän väliä.
Muuman viikon kulutta pitänee mennä taas kerran Korkeasaaressa käymään. Uusi sisäänkäyntirakennus ja Mustikkamaan silta avataan 1.12. Varsinkin rakennus näyttää varsin hienolta, joten pitää käydä sitä ihmettelemässä sisältäkin päin ja vilkaista mitä Mustikkamaan puolelle oikein kuuluu…
Tällä kertaa muistin kysellä eläintenhoitajalta urosleijonan nimeä, mutta leopardikissojen ruokintaa selostanut nuori mies ei sitä millään muistanut. Tiikerin nimen hän kyllä muisti, mutta siitä ei ollut kauheasti iloa, koska nimi, Odris, oli jo julkaistu tiikerin saapumisesta kertovassa uutisessa. Minulla oli kuitenkin ajoitus kohdallaa, koska poistuessani saaresta, tuli portilla vastaan tuttu hoitaja, joka muistikin että leijonan nimi on Tarak.
