Sony FE 90mm F2.8 Macro G OSS
Macro linssien perään pitkää kuolanneena löysin vihdoin näin kesän lopulla Torista käytetyn kappaleen melko sopivaan hintaan. Tämä tapahtui tietenkin juuri samana iltana, kun hellejakso loppui ja säät muuttuivat melkoisen pimeiksi. Makrokuvaus vaatii reilusti valoa, joten saapa nähdä koska pääsen tätä tuotetta kunnolla testailemaan.
Jonkin verran toki pääsin ihan kotioloissa kokeilemaan, kun napsin muutaman kuvan hiirestä ja näppäimistöstä niitä koskeneisiin postauksiini. Täytyy myöntää, tuoteiden kuvaukseenkin sopiva lasi on kyseessä.
Vaihtoehtona olisi ollut Tamronin vastaava 90mm macro, joka olisi kyllä kiinnostanut reippaasti myöskin. Siinä olisi ollut mahdollisesti pikkaisen parempi kuvan laatu ja nykyaikaisempi automaattitarkennuksen moottori ja hitusen edullisempi hinta. Päädyin kuitenkin Sonyyn, koska tulen todennäköisesti suurimmaksi osaksi ottamaan kuvat käsivaralta, joten kuvan vakaimen luulisi olevan minulle hyvä juttu (vaikka a6700-rungossakin ihan hyvä vakain onkin). Sen mitä olen makroilun tapaista koittanut aikaisemmin, hyvä tapa vaihtaa manuaalitarkennukseen lienee paikallaan myöskin, jota varten tässä Sonyssä on kiintoisa mekanismi.
Testikuvia
Päivällä sattui aurinko pilkistämään vähän pilven takaa, joten kävin napsimassa muutamia testikuvia ötököistä. Nämä ovat sitten melko rajusti kropattuja HD-kokoon.
Kokemukset tähän mennessä
Pikkaisen potuttaa se, että linssin vastavalosuoja on todella löysä (käytetty linssi, näyttää että suojan lukitus on yksikertaisesti kulunut) eikä se käytännössä oikein päin oikein pysy edes paikallaan. Toisaalta, makrolinssin kanssa sitä vähemmän edes käytetään (varjostaa lähellä linssiä olevia kohteita), joten ei tuo isompi ongelma varsinaisesti taida olla ja luulen että saatampa saada sen itse fiksattuakin.
Muuten linssi tuntuu hyvältä ja laadukkaalta (metallinen rakenne). Itse makrokuvaaminen osoittautui melkoisen vaativaksi hommaksi. Valoa tarvitaan paljon ja pienet ja nopeat kuvattavat kohteet ovat myös välillä hankalia. Tosin monet hyönteiset tuntuvat olevan helpompia kuvattavia kuin esim linnut, jotka pyrähtävät usein pakoon kun niitä kohti alkaa kameraa kääntämään. Hyönteisiin ja varsinkin niiden istumapaikkoina toimiviin kasveihin osuvat tuuli tekee hommasta usein aika paljon kärsivällisyyttä vaativaa tai sitten tuloksista suttuisia, kun heiluvan kukan päällä kököttävää kohdetta yrittää saada ikuistettua.
Mielenkiintoista hommaa makrokuvaaminen kuitenkin on ja kuvista usein löytyy jotain sellaista mitä ei kuvatessa huomannut ollenkaan (pari ylimääräistä hyönteistä kuvassa tms).
Sen verran kookas (ei kuitenkaan varsinaisesti iso) tämä lasi on, etten oikein usko sen lähtevän seuraavalle Afrikan matkallemme mukaan. Periaatteessa tällä varmaan saisi majapaikkojen läheisyydestä joitain kiinostaviakin kuvia, joten mielläni sen kyllä mukaan pakkaisin. Mutta luulen ettei tällä kertaa tila taida sitä sallia.
