Seuraava pysähdys: Nairobi

Siirtyminen odottelemaan tätä pidempää lentoamme, meni varsin nopeasti. Onneksi olin hyvin varustautunut. Amsterdamin passin tarkastuksessa haluttiin nähdä lupalappu äidiltä, että Sofia saa minun kanssani matkustaa. Tämä oli siis se lappu, jonka printtailin mukaan, kun sen sain helposti tehtyä Etelä-Afrikkaan tehdystä kappaleesta. Matkatoimisto ei moista huomannut suositella mukaan otettavaksi. Pitänee mainita oppaalle, että kannattaa lisätä suositus tällaisesta, jos mukaan lähtee alaikäisiä ilman molempia vanhempia.

Ihan aiheellinen juttuhan tuo sinänsä on, että tällaiset asiat tarkistetaan. Ehkäisee varmaan vähän laste kaappauksia vanhempien toimesta tms. Suomessa tällaista ei vaan oikein meinaa osata ottaa huomioon.

Koko ryhmä koos

Boardingia odotellessa ryhmän viimeiset jäsenet löysivät meidät. Olivat kuulleet kun juteltiin Helsinki-Vantaalla shillingeistä, niin osasivat tulla kyselemään. Lähinnä siksi, koska tunnistivat Sofian. Eli nyt löytyi koko tämän safarin porukka, jotka tällä lennolla olivat. Porukka tuntuu olevan hyvin matkustellutta, mutta meillä taitaa olla eniten Afrikan safareista kokemusta kuitenkin.

Ihan mukava tuntea naamat, niin porukka löytynee Nairobissa mukavammin kasaan ennen hotellille nukkumaan siirtymistä.

Koneessa tuntui olevan joitain muitakin suomalaisia, kuin meidän ryhmän jäsenet. Ainakin tässä paikallamme istuessamme joku suomea puhuva meni ohi. Arvelin vähän että tässä koneessa meidän 5 ihmisen ryhmä saattaa hyvinkin olla kaikki suomalaiset tässä koneessa.

Ajan kulutusta

Kentällä pelasimme seiskaa aikaa kuluttaaksemme, ennen kuin ryhmäläisiämme alkoi ilmaantumaan. Peli meni aika erikoisesti, kun ekan pelin voitin minä ja Sofialle jäi käteen kakkonen. Sen jälkeen monta jakoa meni Sofialle niin, että minulla oli 95 pistettä (pelattiin sataan). Sen jälkeen aloin voittamaan, mutta Sofialle jäi käteen yleensä noin 10 pistettä… Kunnes sitten viimesessä kädessä hänelle jäi monta kymmentä kerralla. Ihan hyvä peli kun voitin sen 🙂

Koneessa ajan kuluttaminen voi ollakin vähän vaikeampaa. Lento taitaa olla 9 tunnin mittainen, joten mikään yksittäinen aktiviteetti ei sitä oikein riitä kattamaan. Sofia aloitti jo Lego Jurssic Worldin katsomisen, joten sarja taitaa mennä läpi pariinkin kertaan, jos vain sitä katsoen meinaa koko matkan hoitaa.

Minulle olikin käynyt pikku moka. Olin unohtanut latailla tablettiin tai kännykkään itselleni videoita. Eipä se ongelma ollut ekalla lennolla, koska kuuntelin pääasiassa äänikirjaa koko matkan ja torkuin samalla vähän. Lentokentän WiFiä käyttäen sain otettua vähän katsottavaa talteen tabletille.

Helsigistä lähiessä Sofia oli saanut pikku puuhakirjan koneeseen tullessaan. Sitä ei sillä lennolla vielä tullut käytettyä, mutta nyt hän kaivoit tarvikkeet esiin repustaan ja alkoi tekemään vihkosessa olevia tehtäviä. Taitavat olla vähän nuoremmille tarkoitettuja, mutta kelpaavat kun ei parempaakaan tekemistä oiken ole tarjolla.

Nettiongelmia kentällä

Meille tuli pieni hidaste lähdössä, koska Schipholin kentällä oli nettiyhteyksien kanssa ongelmia. Tämä aiheutti sen, ettei koneelle/koneelta saatu siirrettyä dataa riittävästi, kaikkia lentoon liittyviä laskelmia varten. Jouduimme sitten odottelemaan jonkin verran ylimääräistä.

Nettiyhteydet saatiin kuntoon ennen kuin dataa piti alkaa muilla tavoin siirtelemään. Näyttäisi että olemme puolisen tuntia lähdössä aikataulusta jäljessä. Aika lailla näin paljon edellinenkin lento lähti ilmoitetun ajan jälkeen, joten taidamme olla melko lähellä ilmoitettua klo 22 perillä Nairobissa, Hyvä niin, siinä vaiheessa nukkumaan pääseminen ei voine tapahtua yhtään liian aikaisin.

Kun kone saatiin ilmaan, päivittyi myös ”liikkuvan kartan” data. Nyt lennon alussa sen arvion perusteella laskeudumme Nairobiin 22:32. Eli puoli tuntia myöhässä. Saapa nähdä mikä lopullinen saapumisaika on. Kaksi minuuttia arviosta lähti juuri tätä kirjoitellessa pois, joten ehkä me vielä ”ajoissa” nukkumaan pääsemme.

Tarjotut sapuskat

Lufthansaan verrattuna sapuskat olivat hyvät, mutta eivät ihan pärjänneet Turkish Airlinesin pöperöille. Kanaa ja riisiä, niin ei sillä kovin mesään voinut mennä, kun ei kastikkeesta liian tulista olleet tehneet. Mukana olleita täytettyjä tomaatteja tai paprikoita en voinut Sofialle suositella. Olivat kyllä ihan hyviä, mutta melkoisen tulisia.

Edellisen lennon banaanileipä ja sitruunakakku olivat myös ihan tarpeensa täyttäviä. Eivät mitenkään erityisiä, mutta syötäviä. Sitruunakakkua olikin tuollainen valtava pala. Tais olla vähän tulitikkuaskia isompi 🙂

Loppumatkasta tarjottu joku lämmin pitsa ja voileivän välimalli oli ihan ok. Ei erityisen maukas, mutta eipä ollut pahakaan.

KLMn saapuskat sai meitä 3/5 arvosanan.

Palvelut koneessa

Tässä koneessa on aika erikoinen nettiyhteys tarjolla. Sillä voi lähetellä viestejä Whatsapilla, Signalilla tms, mutta ei mitään isompaa datamäärää vaativaa. Whatsapp viesteistäkin menee vain teksti läpi, ei kuvat. Aika äkkiä tulee ikävä Googlaamista sun muuta, mutta saahan tuolla viestiä kotiin kulkemaan, joten ihan kiva lisä.

Muuten koneen näytöissä ei mitään ihmeellistä ollut tarjolla. Melko tuoreita leffoja ja TV sarjoja & tukku pelejä pitämään tylsyyttä loitolla. Kännykän lataamiseen sopiva USB-liitin oli ihan kiva juttu näytön alareunassa. Vielä kun se olisi ollut USB C eikä A ja virtaa olisi saanut niin paljon, että puhelimen akku latautuisi, eikä vain pysyisi muuttumattomana…

Keniaan saapuminen

Saavuimme loppujen lopuksin Nairobiin noin 10 minuuttia myöhässä. Koneen pysähtyessä siitä hävisi hetkeksi sähköt ja kentällä tuntui olevan vielä jotain hämminkiä sillan kanssa jonka kauta pääsemme terminaaliin koneesta. Jouduimme sitten odottelemaan käytävällä aika pitkään. Sitä vielä ”auttoi” nainen, joka tunki ihmisten läpi lapsensa kanssa meidän vieressä olevaan vessaan. Sieltä ulos tullessaan hän tietenkin sitten tuli jo valmiiksi täydelle käytävälle tekemään tilanteesta vielä tukalamman. Tietenkin sama kaksikko sitten jonon vihdoin liikkeelle lähtiessä ei edennyt oikein mihinkään, kun se lapsi edessä jumitti ”liikennettä” vähän väliä. Koneesta poistuessa miehistö pyysi naista lapsineen jättämään koneen peitot harteiltaan koneesee. Hän ei tietenkään olisi halunnut sitä tehdä, kun ei kuulemma ollut takkia mukana…

Tällä kertaa passien tarkastus oli paljon miellyttävämpi kokemus kuin viimeksi. Eipä Sofia nyttenkää  olisi jaksanut seistä, mutta jono oli todella paljon lyhyempi. Oppaalta tästä kysyttyäni, han vahvisti mielikuvan siitä, että koko hallikin oli pienempi. Homma toimii nykyään paljon nopeammin, koska eTA on pakollinen. Aiemmin ihmiset alkoivat tekemään viisumianomuksia passintarkastuksen yhteydessä ja silloinhan homma alkoi kestämään. Hauska yksityiskohta passintarkastuksessa oli se, että virkailija katsoi minun passista, että siinä edellisen Kenian leiman vieressä oli hänen nimmarinsa 🙂

Molemmat laukut pääsivät perille asti, joten sekin pikku stressaaminen oli turhaa. Mutta kyllä se vähän hihnan vierellä alkoi mietityttämään, kun minun laukku tuli aikaisemmin ja Sofian laukkua ei missään näkynyt. Ei se vielä ehtinyt huolestuttamaan, koska laukkuja tuli koko ajan lisää.

Vielä jouduttiin pikkaisen odottelemaan, koska hotellinpikku-bussin kanssa oli jotain säätöä. Onneksi pihalla oli tosi mukava keli, niin odottelu ja oppaan kanssa juttelu ei ollut ollenkaan hullumpi juttu koko päivän koneessa istuskelun jälkeen.