Saavuimme Itä-Tsavoon

Voin asemalla junasta noustuamme kävi heti selväksi, että tulossa oli reippaasti eilistä kuumempi päivä. Asteita oli noin 35 ja kaikki tuntui kuumenevan auringossa tosi nopeasti. Onneksi autoille kävelymatka oli melko lyhyt ja autossa ikkunan auki pitäminen viilensi mukavasti.

Voin kaupungin läpi ajaessamme Sofia tuli vähän toisiin ajatuksiin Afrikassa asumisen suhteen. Ajatus ei enää houkutellutkaan ihan yhtä paljon kuin eilen, jolloin pääsimme näkemään vain Nairobin kohtuu modernia suurkaupunkia.

Satao Campiin

Saavuimme Itä-Tsavon puiston portille ja matkanjohtajan hoitaessa virallisia velvollisuuksia, eli kirjatessa koko porukkaa puistoon sisään ja maksaessa puiston pääsymaksuja, pääsimme käväisemään vessassa ja katselemaan vähän ympärillemme. Pihamaalta löytyi useampia erilaisia liskoja ja lauma vihermarakatteja. Eli kaulaan ottamilleni kiikareille tuli käyttöä, eikä odottelu tuntunut yhtään pitkältä 🙂

Koska meillä oli melko vähän ylimääräistä aikaa ennen lounasta, pysähtelimme matkalla aika vähän, mutta pääsimme silti muutamia Impaloita, ja seeproja ihailemaan. Kuten myös kauempaa norsuja.

Maisemat olivat selkeästi erilaiset kuin Nairobin Kansallispuistossa. Paljon pensaikkoisempaa ja välillä jopa puu-savannin puolelle sijoittuvaa mastotyyppiä. Eli todella paljon paikkoja eläimille piiloutua, joten emme montaakaan eläinta matkan aikana nähneet. Tämä rehevä kasvillisuus johtui siitä, että seurailimme Voi jokea, joka toi kosteutta alueelle. Ehkä noin matkan puolessa välissä, koko savanni muuttui todella kuivaksi ja pensaikot väenivät. Edelleen olimme joen lähettyvillä, mutta joessa ei vaan riitä vettä ympäri vuoden koko matkalleen. Tällä matkalla Sofia sanoi että nyt oltiin todellisessa afrikassa, vaikka oli se Nairobin kansallispuistokin aika todellista kuulemma ollut jo 🙂

Satao Camp

Satao Campiin, ei kahden seuraavan yön majoitukseemme saavuttuamme, odottelimme vähän aikaa kirjautumismuodollisuukien valmistumista. Matkanjohtajan antaman lyhyen ohjeistuksen jälkeen seurasimme henkilökuntaa omille ”teltoillemme”, jotka olivatkn aika hienot, mutta ei niitä oikein teltoiksi voi kutsua. Thaimaassa vastaavaa olisi todennäköisesti kutsuttu bungaloviksi. Teltaa tässä oli etuseinä, jossa oli vain vetoketjut ja katto joka näyttää teltalta, mutta taitaa olla hyönteisverkkoa… Joka sekin on ruokokaton alla. Sähkö ja juokseva vesi on tarjolla, joten kuulemiemme Tansanian retkien tapaista suihkua, jossa henkilökunta juoksee suihkun ja kaivon väliä, kun vieraat haluavat käydä suihkussa, ei ollut tarjolla. Eipä sitä kyllä varsinaisesti oltaisi kaivattukaan. Oli ihan kiva kun pääsi käymään suihkussa ihan silloin kun halusi.

Emme olleet leiriin tulleet laiskottelemaan, joten piakkoin päästiin lounaalle pienimuotoiseen seisovaan pöytään. Sapuskat olivat ihan hyvät, Riisiä, lohkoperunoita, kanaa, possua salaatteja jne. Eikä mikään ollut erityisen vahvasti maustettua. Eli Sofiakin sai syödäkseen ihan riittävästi. Koska aamupala oli ollut klo 6 maissa ja nyt kello oli jo yli 14, kaikki ehkä maistui vähän tavallistakin paremmalta.

Sofiankin mielestä ruoka oli kyllä ihan ok, mutta koska söimme leirin keskellä ison puun tarjoamassa varjossa. Hän joutui taistelemaan jonkin verran hyönteisiä vastaan. Niiden pelkääminen hankaloitti syömistä, koska näissä olosuhteissa hyönteisiä kyllä riitti. Kuten myös muuta pikku roskaa mitä puusta tipahteli.

Taisimme lähteä pöydästä ensimmäisenä, mutta kylläisenä ja matkalla takaisin teltallemme vastaan tuli kaksi impalaa leirin alueella. Toinen alkoi meille jopa vähän mörisemään, joten annoimme niille hyvin tilaa mennä omaan suuntaansa. Tässä kohtaa Sofia jo vähän alkoi ihmettelemään miten oikein pääsisimme edes enää teltallemme. Pitkäsarviset ja pään kohdalta minun korkuiset antiloopit taisivat olla jonkin verran pelottavia, kun niitä ei katsele safari-auton antamasta turvasta…

Impaloista ohi päästyämme huomasimme, että ohi kulkemiemme telttojen vetoketjut olivat pari kymmenen sentin verran auki alareunoistaan. Vähän ihmettelimme etteikö naapurit olleet kuunnelleet, kun oppaamme kehoitti sulkemaan vetoketjut kunolla, koska muuten apinat tulevat tutkimaan teltat. Omalle teltallemme päästyämme havaitsimme, että kyse taisikin olla siitä, että apinat olivat kehitelleet uusia kujeita. Olin oppaan neuvosta jopa laittanut kynnysmaton vetoketjujen päälle, mutta samalla tavalla meidänkin teltan vetoketjua oli raotettu marakatin mentävästi. Mitään ei kuitenkaan ollut sotkettu tai muuten viety, joten eipä noista pikku vierailijoista mitään erityistä haittaa ollut.

Teltassa huomasin, että olin unohtanut hattuni luonaspöydän tuolin selkänojaan roikkumaan. Sofia halusi mieluummin jäädä teltalle odottelemaan, kuin lähteä ötököitä väistelelmään ulos. Lähdin hattua hakemaan kiikarit kaulassa. Hattu löytyi juuri sieltä minne sen olin jättänyt ja päätin samalla tarkistaa Satao Campin näköalatornin. Siitä on näkymät suoraan leirin juottopaikalle, mutta ikävästi juottopaikka oli juuri vierailumme aikana remontissa. kuoppa oli päässyt täyttymään pahasti hiekasta ja sitä piti syventää uudelleen. Satao Camp tarjosi meille tätä hyvitelläkseen lounalla ilmaiset juomat. Remontista johtuen juottopaikalla ei juurikaan asiakkaita ollut. Toisaalta meille tämä ei erityisen suuri ongelma ollut, koska tulisimme viettämään varsin vähän aikaa itse leirissä. terioita ja nukkumista lukuunottamatta.

Lyhyen näkötornista kiikaroinnin jälkeen päätin kiertää teltallemme pidempää reittiä, eli leirin toisen puolen kautta. Melkein heti törmäsin taas impalloihin, jotka oleilivat telttojen vieressä. parit kuvat niistä otettuani jatkoi takaisin omalle teltallemme päin, mutta vähän ennen perille saapumista huomasin vielä paviaanin ja jonkin suuren mustan linnun. Niistä en ikävästi saanut kuvia, kun olivat vähän hankalassa paikassa. Kun tulin teltalle, Sofia sanoi pelästyneensä samaa paviaania. Oli luullut minun tulevan, katsonut ulos ja nähnyt aika kookkaan paviaanin ihan teltan lähettyvillä. Tässä kohtaa taisi tulle mieleen useammat tarinat siitä, ettei paviaanit ole mitään kilttejä söpöläisiä, vaan ihan kyvykkäitä otuksia pitämään puoliaan terävine kynsineen ja pitkine hanpaineen…

Sofian vaihdettua kengät paremmin ötökät varpaista pois pitäviin versioihin, lähdime ravintolarakennukselle, jossa olisi kuulemma langaton verkko käytettävissä. Starlinkhän sieltä löytyi, Elon Muskia joudutaan siis kiittämään siitä, että saatiin lähetettyä viestejä kotiin päin. Teltoilla netti ei pelitä, joten aika ajoittaiseksi jäi viestittely tässä kohteessa.

Iltapäivän safari

Iltapäiväksi meillä oli taas savannilla ajelua tiedossa, joten aika pian sapuskan jälkeen aloimmekin suuntaamaan takaisin autoille päin. Paviaanit olivat ennättäneet sinne ennen meitä, mutta menivät ohi joten mekin pääsimme autoille.

Matkan alussa meillä ei kauheasti nähtävää ollut, tosin esim pari savannivaraania pääsimme näkemään. Meille koko otus oli ihan uus tuttavuus, joten tämä oli kiva ylläri.

Vähän ajan kuluttua kuski sai radiolla tiedon siitä, että noin 10 minuutin matkan päässä oli nähty leijona. Eli menimmekin siitä eteenpäin aika paljon nopeampaa vauhtia, emmekä enää pysähdelleet, vaikka matkalla näkyikin esim useita norsuja. Niitä kuulemma tulisimme näkemään paljon, mutta leijonan näkemisestä uudelleen ei olisi takeita.

Päästyämme perille, paikalla oli jo useita muita safari-autoja, joten emme ihan parhaille paikoille mahtuneet. Silti pääsimme näkemään emon kolmen poikasensa kanssa. Tätikin siellä taisi olla, mutta se tyytyi vain makailemaan… Välillä selällään ja välillä toisin päin. Seurailimmekin jonkin aikaa leijonien touhuja ja saimme muutaman hyvän kuvankin, kun emo nousi pystyyn ja poikaset seurasivat sitä.

Leijonien lähettyvillä tapahtui muutakin. Vähän matkan päässä pari norsua kalisteli pikkaisen torahampaitaan. Taisi olla joko liian iso ero voimissa, tai eivät muuten vaan olleet yhtään tosissaan, koska homma ratkesi käytännössä saman tien.

Leijonien jälkeen alkoi jo ilta hämärtyä, joten suunta kääntyi takaisin leiriä kohti. Matkalla meille osui vielä kohtuu harvinainen näky, kun näimme kuivalle maalle syömään nousseen virtahevon… Ja samassa paikassa myös 3 norsua. Opas kehotti keskittymään hippoon, koska ne ovat paljon harvinaisempaa herkkua (siis kuivalla maalla käyskennellessään, ei ruokana). Mutta kyllä minä norsuistakin kuvia napsin ja niitä kiikaroin.

Illallinen

Palattuamme Satay Campiin olimme varsin pahasti suihkun tarpeessa. Kylläpä viileä suihku kuuman päivän jälkeen tuntuikin hyvältä.

Suihkun jälkeen leirissä olikin tullut jo pimeää, eli emme saisi omin päin kulkea edes teltalta ravintolalle, vaan meidän pitäisi terassilla heilutella taskulamppua, jotta henkilökunta tulisi saattamaan meidät perille. Tämä siis siksi, että leiri on aitaamaton, eli eläimet pääsevät vapaasti kulkemaan sen alueella. Pimeässä voi siis periaatteessa törmätä melkein mihin paikallaiseen otukseen vain. Tällä kertaa saattajamme vaan näytti meille metelöivät hyönteiset ja läheisessä puussa pari suunnilleen talitintin kokoista pöllöä. Ihan kiva pikku kävely siis tämäkin.

Sapuska oli lounaan tyylinen pieni noutopöyt, eli saimme valita haluamaamme sapuskaa. Vähän kaikkea piti kokeilla, vaikka ei meillä varsinaisesti mikään nälkä ollutkaan. Alkuruoaksi tarjottu kurpitsa keitto jäi Sofialta syömättä. Se olikin aika maustettua, joten en kauheasti ihmetellyt ettei se ollut Sofian mieleen.

Illallisen lopussa matkanjohtajamme kävi kertomassa meille huomisen ohjelmasta. Aamulla kokoonnuttaisiin autoille klo 6:45, joten herätys meillä tulisi olemaan noin tuntia aikaisemmin. Tiedossa ei siis olisi pitkään nukkumista silloinkaan. Eli parasta mennä aikaisin nukkumaan. Ja niin Sofia tekikin melkein heti teltalle päästyämme. Minä vielä kirjoittelin tätä tekstiä vähän matkaa, mutta pian alkoi väsyttämään sen verran paljon, että kirjasin ylös vain asioita ranskalaisin viivoin, että muistaisin myöhemmin tädennellä tärkeimmät.

Nämä kirjoittelin seuraavana päivänä loppuun ja lisäilin kuvat väliin, jotta sain sivun julkaistua.