Saavuimme Etelä-Afrikkaan

Maahan saapuminen hoitui yllättävän helposti tällä kertaa. Koneesta ulos päästyämme, menimme halliin jossa odotteli pitkä jono ihmisiä passien tarkistukseen pääsemistä. Menimme jonon perään ja huomasimme iloksemme, että jono eteni todella hyvää vauhtia. Liikuimme käytännössä koko ajan, joten jonotuksessa ei kauaa kestänyt. Sen verran kuitenkin, että ehdin lähettämään edellisen viestin nettiin lentokentän wifin kautta.

Etukäteistietojen perusteella meillä piti olla erinäistä paperia Sofialle, jotta hän pääsee maahan (väestörekisteriote, suostumus äidiltä jne). Virkailija ei tuntunut niistä olevan erityisen kiinnostunut vaan katsoi passit läpi ja asia oli sillä selvä. Hyvä että olivat mukana, ilman niitä olisi virkailija varmaan kaiken mahdollisen halunnut tarkistaa.

Seuraavaksi menimmekin etsimään matkatavarahihnaa jolta saisimme laukkumme. Hihna taisi olla kahdesksas rivissä, joten vähän sen löytämiseksi joutui kävelemään. Oikeaan paikkaan löydettyämme meidän laukku tuli käydännössä heti. Laitoimme koneessa mukana olleet fleese takit ja hupparit matkalaukkuun, koska ilman niitäkin miedän pitäisi tarjeta Afrikassa oikein hyvin. Siinä samalla huomasin että laukun siältö oli selvästi pöyhitty. Ja olihan kahvaankin ilmestynyt pätkä ”security checked”-teippiä. Arvelin tuon johtuneen siitä, että laukussa oli meille molemmille metallinen juomapullo, joka varmaan näytti epäilyttävältä tms enkä asiaa sen enempää ajatellut.

Odottelimme koko Olympian matkaporukan kasaan matkatavarahallissa + vessassa käynnit päälle. Sen jälkeen olimmekin valmiita kuljetettavaksi lodgelle minibusseilla. 24 hengen ryhmämme täytti kaksi minbussia ja matkatavarat tulivat meidän bussin perässä kärryssä. Ei jäänyt pitkiin Hiaceihin paljoa ylimääräistä tilaa, mutta ihan mukavasti kaikki mukaan mahtuivat.

Bussimatka Lodgelle

Aika nopeasti selvisi se, että Etelä-Afrikka ja Kenia ovat todella erilaisia maita. Varsinkin Johannesburgin lähistöllä rakennukset ja hyvin hoidetut tienpientareet sopisivat muutamaan akaasiaa lukuunottamatta melkein mihin vain länsimaiseen maahan. Päästyämme syvemmälle maaseudulle tienvieret olivat edelleen melkein täynnä peltoja ja muita viljelmiä. Ei siis noin 9 vuotiaita poikia paimentamassa lehmiä tms… Kuten Keniassa näimme paljon.

Viljelmillä muuten näin selityksen sille, miksi Etelä-afrikan pohjoisosia google mapsistä tarkastellessani näin paljon kummallisen näköisiä pyöteitä peltoja tms. Täällä joillain pelloilla on jättimäinen tanko, jossa on tasaisin välein renkaita. Toisesta päästään tanko on kiinni maassa keskellä peltoa. Vastakkaisesta päästä tankoa vetäen saadaan syntymään täysin symmetrinen ympyrä. Olettaisin että tankoon kinnitetään jonkinlainen jakelujärjestelmä, jolla pelto voidaan helposti esim kastella tai lannoittaa. Empä ollut aikaisemmin tällaisesta järjesetelmästä kuullutkaan, enkä varmaan olisi laitoksen käyttötarkoitusta keksinyt, jollen olisi aikaisemmin nähnyt niitä outoja ympyröitä Google Mapsissä.

Pysähdyimme matkalla vessatauolla ja vähän sen jälkeen syömässä. Sapuskapaikka oli pieni ja siellä tarjoiltiin vain kolmioleipiä ja jonkinlaisia wrappejä. Molemmissa juustoa sisällä. Ihan hyvä eka kontakti Etelä-Afrikkalaiseen ruokaan, jolla pärjäsi toisen automatkan puolikkaan. Ajoitus ei olisi paljon parempi voinut olla, koska ulkona syödyn lounaan loppupuolella alkoi tihuttamaan vettä. Ei erityisen paljon, esim Sofia ehti heittelemään palloa paikan koiran kanssa noustuamme pöydästä, emmekä silti kummemmin kastuneet.

Matkalla lodgelle sade yltyi aika paljon ja siirryttyämme pois asflatoidulta tieltä, hiekkatie alkoi muistuttamaan Kenian pahasta nimismiehen kiharainfektiosta kärsiviä hiekkateitä. Eteneminen hidastui ja muuttui melkoiseksi kuoppien kirtelyksi. Silti mietin että jos en olisi sattunut avaamaan laukkua lentokentällä, olisin olettanut sekaisen järjestyksen johtuneen rynkytyksestä, minkä kuopat aiheuttivat.

Matkan aikana bongasimme muutamia antilooppeja tien varsilta. Sebatanan Private Reserven alueella näimme niitä parhaiten. Muutama kudu näkyi pitävän sadettä puiden alla ja impalat vähän hidastivat meitä tukkimalla tien vähäksi aikaa.

Sebatana Rhino Lodge

Pomppuisen ajomatkan jälkeen savuimme Sebatanan Rhino Lodgelle, jossa tulisimme majailemaan koko matkan ajan. Tervetulodrinkkien jälkeen saimme taas pientä purtavaa. Tarjolla oli paikallista lihapiirakkaa (laitoimme puolikkaan puoliksi Sofian kanssa) ja maistelimme paria muuta suolaista purtavaa & hyviä jälkkärileivonnaisia. Tarjolla oli tietty tuoreita hedelmiä, jotka täällä maistuvat aina paremmilta kuin kotipuolessa. Ison eron tehnee se, että täällä hedelmiä ei tarvitse poimia puolikypsinä ja antaa niiden kypsyä matkalla kauppaan.

Naposteltavien jälkeen pääsimme vähäksi aikaa huoneeseen purkamaan tavaroitamme, ennen kuin ohjelmassa oli Lodgen infotilaisuus ja sen jälkeen ilallinen. Siis kolmas ateria muutaman tunnin sisään. Sofialla oli tietty tylsää infoa kuunnellessa (ensin lodgen johtaja kertoi sen englanniksi ja sitten opas suomensi, joten aikaa kului), mutta pakko se oli kuunnella, kun kuulimme että ilallisella pääruokana olisi kudua ja jälkkärinä cream brule.

Sapuska oli kyllä hyvää. Alkuruoka (jonkinlainen salaatti joka oli pistetty mhennokseksi) oli vähän mauttoman puoleinen, jollei käyttänyt reilusti mukana tullutta melko tujua kastiketta. Ei ollut Sofian suosikki ruoka se, mutta kudu ja varsinkin sen mukana tullut kastike oli oikein hyvää. Juustopotuissa oli käytetty jotain vähän voimakkaamman makuista juustoa, joka sopi kyllä hyvin yhteen. Jälkkärinä ollut cream brule ei ollut mitenkään parasta mitä ole maistanut, mutta vähän heikompikin cream brule versio on kuitenkin tosi hyvää sekin 🙂

Illalisen jälkeen lähdimme saman tien huoneeseen nukkumaan. Takana oli yli 24 tuntia matkustamista, eikä se lentokoneessa torkkuminen oikein normaalia yöunta vastannut.