Päivä Länsi-Tsavossa
Puhelimeen asettamani herätys pärähti aamulla soimaan herättäen meidät, eikä kumpikaan ollut herännyt yön aikana soittoon, joka olisi merkinnyt jonkin kiinostavan eläimen saapumista juottopaikalle. Eli Eetun arvaus siitä, ettei eläinten tarvitse vaivautua lodgen valaistulle juottopaikalle, kun luonnostakin löytyy runsaasti lätäköitä, joista sammuttaa jano. Pikku pettymys, mutta odotettu sellainen.
Hotellilla sai klo 6:00 pikkaisen kakkua ja kahvia tai teetä juuri ennen ajelun alkua. Kakku oli ihan ok, mutta emme Sofian kanssa teetä tai kahvia ottaneet, joten niiden laatu jäi arvoitukseksi. Autoissa oli meidän vuoro istua etupenkissä, joten kiipesimme sisään viimeisinä. Liikkeelle lähdettäessä oli vielä melko pimeää, mutta noin kymmenessä minuutissa taivas alkoi olla jo aika valoisa ja siitä sai pari ihan nättiä kuvaakin.
Ajelulle osui aika vähän eläimiä nähtäväksi, muttei se tylsä ollut, koska maisemat olivat niin komeat ja erilaiset kuin Itä-Tsavossa olimme nähneet. Kyllä meille kuvattavaksi asti osui muutamia kirahveja, kallio tamaaneja, erinäisiä lintuja, puhveli lauma ja dikdik.
Tällä ajelulla pääosaa nousi tosiaan vuoristoiset maisemat ja elämänlankaköynnökset olivat myöskin paikoitellen levinneet todella rajusti joka paikkaan. Onneksi elämänlangat näyttivät myös kelpaavan useille eläimille, joten eiköhän niiden leviämistä Tsavossa pidetä kurissa ihan luonnon keinoilla.
Kävimme ulkona syömässä
Matkanjohtajan mukaan palaisimme lodgelle syömään aamiaista, mutta se taisi olla vain varasuunnitelma ja pientä hämästä yllätyksen varmistamiseksi. Klo 9 kieppeillä päädyimme kallioisen nyppylän juurelle, johon oli parkkeerattu useita muitakin autoja. Kallion päälle oli myös katettu aamiainen ruokapöytineen. Tässä vaiheessa olikin jo nälkä, joten tämä näytti oikein hyvältä ja syöminen luonnon keskellä oli ihan paikallaan. Vaikkei meillä lodgen ravintolalta avautuvaa näköalaa juottopaikalle ollutkaan käytettävissä, näkymät Kilimanjarolle ja tarjotut kuohuviinit toimi aika hyvänä korvikkeena 🙂
Koska olimme keskellä villiä luontoa, oli meillä myös aseistettu vartija turvanamme. Hän tosin näytti enimmäkseen näpräävän puhelintaan, eli ei tainnut erityisesti uskoa, että mäelle mitään vaarallisempaa olisi kiipeämässä. Suurin vaara taisikin olla tuolilla kaatuminen, koska niiden saaminen seisomaan keikkumatta kallion päällä oli aika mahdotonta. Huomattiin tämä kun koitettiin keksiä Sofian tuolille tapaa asetella se niin, että siinä istuessa pystyisi keskittymään ruokailuun, eikä tasapainluun (onnistui).
Matka jatkuu
Aamupalan jälkeisten pakollisten maisemakuvien jälkeen löysimme automme, vaikka kuski koitti kovin autokuntaamme hämätä menemään viereiseen Southern Cross Safarsin autoon. Avoimesta ovesta meidän autossamme näkyi minun laukkuni ja muistin kerkisterinumerosta pätkän, joten en erityisemmin mennyt lankaan. Pienen matkan ajettuamme löysimme norsulauman. Ehdinkin jo ihmettelemään miksi kuski ottaa aina etäisyyttä, kun jokin norsu tulee lähemmäs autoa. Hän kertoi, että tämä nimenomainen lauma ei tyykkää autoista ollenkaan, vaan jotkut yksilöt tulevat lyömään autoja. Ok, minustakin oli ihan terveellistä pitää pieni turvaväli moisiin äkäpusseihin.
Ateriat näissä maisemissa kuuluvat Kilagunin palveluihin, joten olikin odotettua, että matka takaisin lodgelle oli varsin lyhyt ja olimme perillä reilusti ennen lounasaikaa. Illan kierros alkaisi vasta klo 15:30, joten lodgen palveluita ehtisimme käyttämään varsin hyvin.
Kilaguni Serena Safari Lodgella päivää viettämässä
Minulla ei ollut mitään epäselvää mitä olisimme tekemässä Sofian kanssa lounasta odotellessa, menisimme uima-altaalle. Sofia tuskin muita vaihtoehtoja hyväksyisi. Eikä siinä mitään, otin tabletin mukaan ja naputtelin edellisen päivän tarinat loppuun puun varjossa istuskellen Sofian pulikoidessa altaassa ja pelastellessa sieltä heinäsirkkoja. Aika tehokasta oli tämä afrikkalainen siedätyshoito ötököihin. Ensimmäisinä päivinä hän säikkyi muurahaisia polulla ja nyt nostelee heinäsikkoja käsiinsä etteivät huku altaaseen, tai koittaa tarjota jotain ötökkää liskoille jos vaikka ne kesyyntyisivät.
Saatuani kirjoitukset valmiiksi, piti minunkin altaassa käydä ennen lounalle lähtöä. Vesi tuntui nyt aamupäivällä paljon viileämmältä kuin edellisenä iltapäivänä. Ilmeisesti allas on sen verran pieni, että yön aikana se ehti jäähtyä aika paljon ja yöllinen sadekin varmaan asiaan vähän vaikutti. Eipä vettä kylmäksi millään muotoa voinut sanoa. Minkään suomen järven vesi tuskin yhtä lämpimäksi kesäisin lämpiää.
Matkalla altaalta huoneellemme polulla ja sen vierillä oli todella reilusti liskoja. Laskimme yhdellä kivellä neljä samaan aikaan, kun niitä pakeni meidän alta samaan osoitteeseen. Komea Agamakin päivysti kivellään, mutta otti hatkat, kun Sofia yritti tarjota sille altaalta poimimmansa kärpästä. Ei tainnut ymmärtää hyvän päälle. Olishan se kloorivedessä marinoitu kärpänen varmasti ollut herkullinen.
Suihkun kautta syömään lounasta, joka tällä kertaa oli vähän pettymys Sofialle. Kyllä sieltä syötäviä lajeja löytyi, mutta mikäään ei oikein osunt kohdalleen. Vähän itselläni oli sama vika, ihan ok, mutta ei mitään wow-efektejä tällä kertaa. Nuolijuuri oli täysin uusi tuttavuus. Kyllähän sitä söi, mutta tuntui että se olisi kaivannut kaverikseen jonkin kastikkeen. Vähän kaipailimme Carnivores-ravintolan tyylisiä vinkkejä siitä, minkälaisia yhdistelmiä kannattaisi kokeilla. Erilaisia kastikkeita sun muuta lisuketta olisi kyllä tarjolla, mutta niitä tuntematta oli kyllä aika hankala arvailla mitkä yhdistelmät pelisivat. Onneksi kuitenkin jälkkäripöytä oli tälläkin kertaa varsin hyvin varustettu, joten kylläisinä lähdimme ravintolasta. Ja juottopaikan tapahtumien seuraaminen tietenkin tarjosi mukavasti viihdykettä sapuskoinnin ajaksi.
Lounaan jälkeen suuntasimme lodgen kauppaan, mutta siellä tuli vastaan vähän samanlainen ongelma kuin ravintolassa. Afrikkalaistyyliset tavarat ovat sen verran erilaisia kuin päivittäisessämme elämässä käytetyt, että on varsin vaikea sanoa kenelle täältä kannattaisi viedä mitäkin, että osuisi edes vähän tuliaisen saajan mieltymyksiin.
Kaupassa käynnin jälkeen Sofia halusi takaisin uimaan, joka sopi minulle. Ajattelin aloittaa uudesta päivästä kirjoittelun altaalla, mutta päädyinkin torkahtamaan aurinkotuoliin. Taitaa tämä reissu olla aika rankkaa hommaa.
Iltapäivän ajelut kosteissa olosuhteissa
Suihkuteltuamme Sofiasta uima-allasvedet ja minun pyyhittyäni unihiekat silmistä, olikin aika lähteä taas autoille päin. Melkein heti kämppämme edessä autokuntamme innokkain kuvaaja, Markku, oli napsimassa kuvia kivikasassa asustavista kalliotamaaneista. Viereisessä puussa oli kuulemma käynyt myös papukaijoja ja jonkin matkan päässä lodgen alueella asusteli myös mangusteja. Eli eläinten suhteen lodge on hyvin varustettu juottopaikan näköalojen lisäksikin. Ja nähtävää löytyy, jos malttaa pysyä pois uima-altaasta 🙂
Tällä ajelulla löysimme lauman beisoja, seepralauman vierestä. Seeprat oli vähän nähty, mutta keihäsantilooppeja ei liiemmin vielä ollut näkynyt, joten kuviahan sieltä jouduttiin räpsimään urakalla.
Vuoristoisilla poluilla tehdyn ajelun parasta antia olivat maisemat. Hirveästi eläimiä emme nähneet, mutta vuoret ja muutamien niiden rinteitä valuneet, nykyään jähmettyneet, laavavirrat ovat jotain mihin suomalaissilmä ei ole ehtinyt tottua missään vaiheessa.
Vuorista useat ovat myös epätavallisen symmetrisiä lähes puoli palloja. Nämä ovat tuhkakeiloja, jotka ovat syntyneet maaperän aukkojen ympärille, kun aukosta on tullut suuret määrät tuhkaa maan uumenista.
Meille tehty suunnitelma meni hieman mönkään edellisen yön ja tämän päivän sateiden takia. Ylitimme kyllä joen, mutta kuulemma meidän oli palattava samaa tietä, koska vesi on nousemassa ja puolen tunnin kuluttua olisi safariautoillemme mahdottomuus päästä samaa reittiä takaisin. Joen ylitys sinänsä oli elämys, joten ihan kiva että edes siihen asti pääsimme etenemään.
Seuraavaksi meidät ajettiin näköalapaikalle, jossa oli tarjolla gin-tonicia ja/tai valkoviiniä. Sofia ei ikävä kyllä saanut kumpaakaan ja muutenkin hän taisi olla vähän päivän runsaasta uimisesta väsynyt, kun hän oli aika huono tuulinen mäen laella. Minä käyttelin kiikareitani jonkin verran ja bongailin alhaalla avautuvalt pensas-savannilta elandeja ja kirahveja. Kaippa siellä muitakin eläimiä oli, mutta olisin tarvinnut vahvemmat kiikarit niiden näkemiseen 🙂
Palaillessamma lodgelle, ehdimme vielä bongaamaan pikku-kudun matkan varrella. Kiva juttu sikäli, että olinkin ehtinyt nähdä vain sellaisen takapuolen vilaukselta aiemmin.
Matkan loppupuolella meidän piti vielä pysähdellä muutamaan kertaan napsimaan kuvia komeasta auringon laskusta.
Elefantti-invaasio juottopaikalla
Lodgelle päästyämme menimme viemään tavaroita huoneeseen ja odottelemaan illallisen alkamista. Satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja siellä odottikin melkoinen määrä elefantteja. Yksi iso pensas peitti osan meidän huoneemme näköalasta juottopaikalle, eikä toista reunaa änhnyt ollenkaan. Silti laskin 24 norsua huoneen ikkunasta. Sofia sattui olemaan kaverin kanssa whatsapp puhelussa, joten tieto tästä norsujen invaasiosta kiiri saman tien Suomeen saakka.
Norsut viihtyivät juottopaikalla varsin hyvin, joten saimmekin ihailla niitä käytännössä koko illallisen ajan ravintolasta käsin. Pöytä-naapureiden kanssa arvelimme, että norsuja täytyi olla vähintään 30 tässä kokoontumisajossa. Niin ja kyllähän me jotain taidettiin syödäkin. Illallisella ei ollut taaskaan Sofian mieleisiä sapuskoja, joten pienen pääruoan jälkeen jäi aika hyvin tilaa jälkkäreille 🙂
Seuraavana päivänä lähtö olisi klo 8:30, joten silloin saisi nukkua epätavallisen pitkään tällä reissulla.
