Päivä 7: Retkiä Sebatanassa

Tänään ylös nouseminen onnistui vähän helpommin. Saimmehan nukkun jopa kello kuuteen asti. Siitä sitten aamupalalle. Koska Sofia jätti illallisen väliin, aamupalallekin kannatti mennä, jotta jaksaisimme lo 7 alkavan ajelun.

Tällä kertaa meillä eläinten katselu ei ollut ensimmäinen tärkeysjärjestyksessä, vaan piti valmistautua kilpailuun, jossa tehdään hattu luonnon materiaaleista. Yksi per autokunta ja sen jälkeen lodgen henkilökunta valitsisi voittajan.

Pysähdyimme katokselle, jossa olisimme nauttineet brunssin, jollei katos olisi vähän aikaa sitten palanut poroksi salaman iskettyä siihen. Uusi kappale oli jo hyvällä mallilla, mutta sisään vievien ramppien sementin piti pikkaisen vielä päästä kovettumaan, jotta katokseen saataisiin kuljetettua kalusteet sisään. Empä ihmettele, jos semetti ei meinannu kuivaa näin märissä olosuhteissa. Harmi, oli ihan nätin näköinen paikka tuloillaan. Katosen alapuolella olisi vielä juottopaikka, jotssa varmaan kuivemmalla säällä kävisi mukavasti ”asiakkaita”.

Eteenpäin lähtiessämme kuski pysäytti hetkeksi, jotta voisimme keräillä hatuntekomateriaaleja. Saimmekin niitä jonkin verran. Pysähtymisellä oli tosin pikku sivuvaikutus. Vähän tien sivuun pysähtyneen auton vasemman puolen renkaat olivat uponneet mutaan, eikä ne sieltä lähteneet ilman pikku työntämistä. Aika helposti Land Cruiseri saatiin takaisin tielle ja pääsimme jatkamaan matkaa toiselle eläinten tarkkailupaikalle, jossa päästiin varsinaisesti rakentaan päähinettä.

Tarkkailupaikan ulkopuolella kuskimme havaitsi pienen käärmeen, jonka hän sanoi olevan alueen myrkyllisimpiä. Hyvin oli pikkukaveri naamioitunut oksaksi ja kuskikin sen havaitsi vain siksi, että hän meinasi pensaasta ottaa oksan. Onneksi huomasi lieron ennen kuin se ehti hermostua ja puraista.

Päähineen tekemisen ja esityksen harjoittelun jälkeen ajelimme takaisin lodgelle. Matkalla nähtiin oikeastaan vain kirahvi, muut eläimet pysyttelivät piilossa. Ok, pari impalaa näkyi vähä kauempa, mutta ne tuntuu kuuluvan kalustoon, joten niiden takia ei oikein tarvinnut edes hidastaa.

Retkien välistä tekemistä

Lodgelle takaisin tultuamme vaihdoimme pikaisesti kuvempaa vaatetta päälle ja sen jälkeen tulimme hattujen esittelyyn. Ensimmäisenä esiintyvä ryhmä pisti heti kaikki peliin alkamalle kehumaan tuomaria todella kauniiksi. Heillä oli kyllä varsin energinen ja äänekäs esityskin, joten ei se välttämättä ihan ”lahjonnan” piikkiin mennyt, että he voittivat kisan. Eipä kauheasti kannattane protestoida, koska he voittivat ekat paikat ruokajonossa ja punaisen ja valkoisen pullon viiniä.

Seuraavaksi päästiin syömään kudua parissa ei muodossa: Jahelihapihvinä ja makkarana. Tällä kertaa ei oikin sapuskat osuneet Sofialle kohdalleen, koska niissä oli aika reilusti mausteita. Minust kudu oli näinkin hyvää, mutta maustamista olisi kyllä voinut vähän hillitä, että olisi varsinaisen lihankin kunnolla maistanut.

Sapuskan jälkeen kulutimme aikaa aika paljon torkkuen ja korttia pelaten. Ilalla olisi ohjelmassa yösafari ja aamulla vierailu Kaingossa. Yö jäisi lyhyeksi, joten nyt olisi hyvä vähän saada univelkoja kuitattua, kun ulkonakin sateli vettä.

Loppupäivän ohjelma ja säätiedotus osuvatkin sitten mainiosti yhteen. Puistoajelu eläintetarkkailupaikalle alkaa 15:30 ja säätiedotuksen mukaan klo 14 olisi luvassa ukkosta. Illalla olisi yösafari ja silloin taas luvassa olisi klo 21 ja 22 ukkosta. Siinä välillä pilvistä. Taitaa tulla eilen ostetut sadevarusteet käyttöön.

Aamulla testatun perustella eilen ostettu takki on muuten iha pätevä tapaus. Pidin sitä aamun ajelulla päällä ja takki tuntui vähintään hintansa väärtiltä. Taisihan se noin 10€ maksaakin. Yösafarille (jos sinne lähdetään) housutkin saattavat tulla käyttöön, koska silloin voi olla aika vilpoista.

Iltapäivän ajelu

Torkkujen jälkeen kävimme ajelulla Sebatanan mailla. Kohteena oli Christina’s Wallow-niminen eläintentarkkailupaikka. Kuskit selkeästi käyttivät eri reittejä, todennäköisesti osaksi siksi, että he saisivat hyvän kuvan yösafarille turvallisista reiteistä.

Meidän autossa meno oli melkoisen kuoppaista. Ennen pitkää päädyimme paikkaan, jossa vesi oli tehnyt risteykseen ison ojan meidän ja toisen tien väliin. Kuljettaja pysäytti auton ja lähti jalan katsomaan millaista edessä päin olisi. Kiipesimme autosta ulos ja ehdotimme kuljettajalle, josko olisi parempi, että hän koittaa päästä ojan yli ilman meitä kyytiläisiä. Sehän sopi ja Land Cruiseri menikin ojasta yli aika näppärästi. Vaikka etukäteen se oli vaikeata uskoa.

Christina’s Wallowlla istuimme kopissa, joka toi minulle ja Sofialle todella hyvin mieleen kesäisen karhun katselumme, jossa käytettiin samanlaista koppia. Elimistä näimme ainoastaan yhden pulun, joten sikäli käynti ei ollut kovin onnistunut. Jutellessani kuskillemme Harrylle, juttu meni Suomen aika reippaasti Etelä-Afrikasta poikkeavaan säähän ja pian vähän koko porukka esitteli hänelle kuvia Suomesta eri vuoden aikoina.

Loppumatkan aikana päästiin taas seurailemaan kirahveja poiskasineen ja muita tuttuja otuksia. Täällä kertaa pääsimme myös lähelle strutseja. Takaisin lodgella olimme aika myöhään, eikä väliin jäänyt paljoakaan aikaa ennen illallisen alkua.

Yösafari

Sofia jätti ilallisen ja ”kuskien drinkin” väliin. Drinkki-tilaisuus ei Sofialle varmastikaan iso menetys ollut, koska siellä tarjottuja Sprngboki-shottia tai Barbedwire-juomaa hän ei olisi päässyt kuitenkaan testaamaan. Ihan mukava tilaisuus, jossa kuskit tarjosivat edellä mainitut drinkit pienen tarinan kanssa.

Ilallisella possunkylki muusilla ja jälkkäriksi tarjottu sukla mousse olisivat varmaan kyllä maistuneet. Alkupaloiksi tarjottu ratatoulella täytetty sieni olisi varmasti ollut liian maustettua. Minusta ne olivat kyllä oikein hyviä kaikki.

Ilallisen jälkeen kävin vaihtamassa vaatteet ja hinaamassa väsyneen Sofian mukaan yösafarille. Kaikki eivät lähteneet mukaan, joten mahduimme kahteen autoon. Ylimääräisiä istuimia ei juurikaan jäänyt ja meillä Sofian kanssa oli myös kolmas henkilö meidän rivillä. Hankaloittaa muuten aika paljon kuvien ottamista toiseen suuntaan.

Itse safari oli ihan mielenkiinoinen, vaikka emme paljon mitään nähneetkään. Silloin tällöin metsässä kiiluvia silmiä ja tuttuja eläimiä. Sivettikissa oli ainoa todella erikoinen bongaus matkalla, mutta kyllä esim tuttu krokotiili näytti aika erilaiselta pimeällä. Myös poikaset näkyivät valonheittimen keilassa jopa paremmin kuin päivällä. Minulle tosin onelmallinen juttu oli se, että krokojen lampi jäi auton oikealle puolelle, joten en päässyt niitä kovin hyvin näkemään.

Ajelun loppupuolella Sofiasta loppui veto ja hän nukahti minun hartiaani vasten. Aika väsynyt hänen täytyi olla, koska auto pomppi melkoisen paljon, mutta niin hän vai nukkui. Lodgelle saapuessamme herättelin Sofian, että hän voi siirtyä nukkumaan sänkyyn. Eikä muuten kauaa kestänytkään, ennen kuin hän jo nukkui. Itse lähinnä virittelin herätyksen seuraavaksi aamuksi ennen kuin seurasin Sofiaa unten maille.