Päivä 6: Pilanesberg

Aamulla herätys klo 5 ei ollut minulle erityisen vaikea, mutta Sofialle oli. Eilinen uiminen ja edellisten päivien lyhye unet selvästi painoivat ja hänellä oli vähän päänsärkyä. Hän otti vähän mukana olevaa buranaa ja lähdimme mini-busseja odottelemaan. Aamiaista emme erityisemmin kaivanneet, koska mahat tuntuivat olevan edelleen täynnä edellisten päivien syöpöttelyn jäljiltä.

Busissa saimme takapenkin haltuumme ja Sofia parkkeerasi sinne jatkamaan unia. Alkumatkasta nukkuminen taisi olla aika vaikeata, koska auto pomppi melkoisesti sateen uurtamalla tiellä. Kun pääsimme asfaltoidulle tielle, menu muuttui huomattasti tasaisemmaksi ja torkkuminenkin taisi onnistua paremmin.

Ajomatkan -kaupunkiin piti kestää noin tunnin, mutta huonokuntoisen tien ja edelleen poissa pelistä olevan sillan takia kestikin noin kaksi tuntia että pääsimme taukopaikalle. Siellä ostimme vähän lisää Simba-chipsejä testattavaksi. Kävimme myös viereisessä kaupassa, josta minä sekä pari muuta seurueestamme osti kunnolliset sadeasut mukaan. Täällä pääsi käyttämään käteistä, joten tuli muutama taskussa ollut randi pistettyä käyttöön.

Loppumatkan aikana ihmettelin tien varressa olevia lukuisia talon alkuja, joissa oli vain seinät pystyssä. Ympärillä oli reippaasti pitkää ruohoa, joten ei näyttänyt että niitä kukaan olisi rakentamssakaan. Vielä meille ei ole selvinnyt näiden alkuperä. Pitänee kysellä oppaalta onko hänellä ideaa, mistä moiset kämpän alut oikein johtuvat.

Pilanesberg National Park

Saavuimme vihdoin tähän Etelä-Afrikan kolmanneksi suurimpaan kansallispuistoon. Sadekin näytti tauonneen joten melko karujen vessojen kautta vaihdoimme tällä kertaa pienestä kuorma-autosta tehtyyn safari-autoon. Autoon mahtui kerralla koko meidän mukaan tullut porukka (21 ihmistä ja opas (tai no, on se opaskin ihminen 😀 )). Vessa tietty oli aika karun oloinen, mutta Kenian kokemusten perusteella, olin oikeastaan odottanutkin jotain tällaista.

Sofia valitsi meille vasemmasta reunasta toisesta rivistä paikat. Tässä autossa oli pressusta tehdyt laidat, joten Sofia meni välillä reunapaikalle, koska Simba ei siinä niin helposti kastuisi. Land Cruisereissa kyljet on täysin auki ja niissä kastuukin aika helposti. Sade alkoi taas hetken kuluttua ajon alettua, ja Sofiakin kyllä sai vähän hihaa märäksi, mutta kuivempana tässä kulkupelissä pysyi kuin aiemmin käyttämissämme menopeleissä.

Aluksi näimme vain tuttua kalustoa, eli impaloita, seeproja ja gnuita. Muutama harvinaisempikin tuli vastaan: Punainen lehmäantilooppi ja tsessebe (sassabiantilooppi). Jonkin aikaa ajeltuamme, big fiven keräily edistyi: Näimme norsuja. Ensin kaukaa, mutta pian tulimme paikkaan missä yksi norsu oli aivan tien laidassa. Sen verran lähelle pääsimme, että koko norsua en saanut mahtumaan kuvaan zoomi-objektiivillani, vaikka zoomin väänsin ihan minimiin.

Huikan tästä kun jatkettiin matkaa, päästiin taas Sofian mielipuuhiin, eli leijonia kuvaamaan. Tälläkin kertaa ne loikoivat aukiolla kaukana tiestä. Meillä Sofian kanssa sattui välissä vielä olemaan ikävästi kuolleen näköinen puska välissä. Onnistuimme kuitenkin siirtymään autossa sellaisiin paikkoihin, joista saimme nämäkin jellonat ikuistettua.

Yhden joen ylityspaikalla näimme myös kerrankin vähän aktiivisemman krokotiilin, joka ensinnäkin oli hyvin näkyvillä ja toisekseen vaihtoi paikkaa joessa. Ei se iso ollut, mutta vaikuttavan näköinen tapaus kuitenkin.

Taisimme olla jo pois päin menossa, kun havaitsin kaukana yhden kirahvin… Mutta se ei ollut kummempi juttu, koska kohta tien vieressä niitä oli useampiakin. Yhtä tien vieren puusta syövää epeliä pääsimme seuraamaan ihan läheltä.

Vähän ennen kuin pääsimme portille, tien ylitti yksi vaippasakaali. Siitä saatiin sitten vähän parempi kuvia kuin Welgevondenissa leijonien taustalla oleilleesta yksilöstä. Sen jälkeen arvelin, että tämä oli tässä ja meille jäi tällä matkalla mahdollisesti puhvelit saamatta big fiveen. Niitä kun oli täällä kuskin mukaan varsin vaikea päästä näkemään, ne kun osaavat piiloutua varsin hyvin. Kameran laitoin vähän liian aikaisin, koska ihan portin edessä näimme vielä seepramangusteja. Onneksi kamera ei mennyt liian vaikeaan paikkaan, joten sain sen riittävän nopeasti esiin.

Takaisin Sebatanaan

Matka takaisin Sebatanaan sujui varsin laiskasti. Puoleen väliin asti Sofia käytännössä nukkui. Hänellä oli tullut huono olo safari ajon lopulla ja nyt hän selvästi nukkui… Jalat taas minun sylissä. Hän ei esim tiennyt mitään siitä, että opas laittoi kiertoon ostamansa kirjan Pilanesbergin puistosta. Ehdin matkalla taas hyvin siirrellä muutamia kuvia kamerasta puhelimeen tätä kirjoitusta varten, vaikka se vähän konstikasta pari jalkaa sylissä olikin.

Siinä puolessa välissä olikin sitten lounas steake housessa, johon kaikkien piti tehdä tilaukset etukäteen. Suurin osa meni burgereilla. Sofia oli valinnut juustopurilaisen, minä pihviversion. Molemmat oli varsin hyviä.

Loppumatka meni meiltä molemmilta torkkuen, kunnes autossa huudeltiin että ”puhveleita”. Ja toden totta, siellähän makaili lauma isoja mustia jässiköitä aidan takana tien varressa. Kuskit tekivät uukkarin ja pääsimme puhvelilaumaa ihmettelemään ihan lähietäisyydeltä. Siinä olikin sitten big five täynnä. Ja melkoisen perinteiseen safari-tyyliin, varsin ennalta arvaamattomalla tavalla. Puhvelit siirtymätaipaleella ja leopardi puistossa, jossa niitä ei pitäisi edes asustella.

Ihan loppumatkasta Sofialle ehti vielä tulla todella huono olo ja kuski pysäytti auton, jotta Sofia sai vähän haukata happea ja muutaman hörpyn vettä. Aika nopeasti hänen olo parani sen verran, että pääsimme ajelemaan lodgelle asti.

Ilta lodgella

Lodgella tulimme ulos toimiston edessä sijaitseville tuoleille päivittelemään viestit ja minä kirjoittamaan päivän tapahtumia muistiin. Ilma oli mitä parhain, mutta pilvet taivaan rannassa lupailivat tilanteen muuttuvan piakkoin, joten otettiin hyöty irti tilanteesta.

Illallisen kanssa olemme tätä kirjoittaessa vähän kahden vaiheilla. Sofia oli kiinnostunut menemään nukkumaan aikaisin, mutta illallista tarjoiltaisiin nuotion ääressä. Katsotaan miten tässä käy. Sen verran Sofia ehti matkalla nukkumaan, että ehkä tässä voi vielä katsoa olisko siinä nuotion ääressä muutakin kuin vain ruoka. Meinaan vaikka aamupala jäi väliin, ei minulla ole tippaakaan nälkä…

Kävin sitten illallisella strutsi oli aika naudan tapaista. Jälkkäri oikein hyvää taas kerran.