Päivä 5: Walking trail
Aamulla meillä oli herätys vasta puoli kuudelta. Ei sekään kovin kivalta tuntunut ja Sofia varsinkin olisi mielellään jäänyt vielä nukkumaan. Vääntäydyimme kuintenkin sängystä ylös, jotta ehtisimme mukaan kävelylle Sebatanan maille.
Vähän kuuden jälkeen jakaannuimme kahteen ryhmään. Toinen ryhmä kävisi puolentoista tunnin kierroksella, meidän ryhmä olisi retkellä 3 tuntia. Onneksi aamulla jatkunut sade taukosi, joten sain kääriä päälle vetämäni sadetakin reppuun. Sade ilmeisesti pysyi loitolla, koska meillä oli taikakalu sitä vastaan mukana (sateenvarjo).
Ensin opas esitteli meille Kudun marjapuun, jonkun muun puun minkä nimen unohdin jo ja hapan luumun. Vähän myöhemmin lion lodgelle käveltyämme tutustuimme myös marula puuhuh, jonka hedelmistä tehdään mehua ja käytämällä alkoholijuomia. Niistä lienee käyetyin lienee hedelmäolut. Kudunmarjoja paviaanit ja kudut tykkäävät lodgen alueilla. Marulan hedelmät ovat monen eläimen herkkua, mutta lodgen alueilla varsinkin apinat tykkäävät niitä syödä. Täällä ei niiden kanssa oikein kukaan hedelmistä kilpaile. Muualla niitä syövät esim norsut, jolloin apinat jäävät nuolemaan näppejään.
Lion lodgella oli tänäänkin lauma Njaloja ruohoa syömässä. Nyt kun emme olleet autossa, saimme niistä hyvin kuvia vähän eri kulmista.
Jatkoimme matkaa läheiselle aukiolle, jossa eläimet usein oleilevat. Tällä kertaa emme ikävä kyllä nähneet siellä ketään. Eläimet olivat todennäköisesti tien toisella puolella olevan puron reunojen sankoissa pensaikoissa. Olisimme varmaan sinnekin voineet lähteä, mutta pensaiden ollessa sateiden jäljiltä ihan märkiä, jätimme eläimet omaan rauhaansa ja vaatteemme kuiviksi.
Polulla näimme useita pienempiä otuksia, jotka yleensä jäivät näkemättä autosta. Hyönteisiä ja sammakoita ainakin. Niin ja Sofia laski nähneensä 14 inhottavaa tuhatjalkaista (niistä tuli otettua vain videota, joten kuvaa ei nyt ole tarjolla).
Kiipesimme takaisin lodgelle samaa polkua, jota olimme ensimmäisenä päivänä meennet katokselle kuulemaan infoa tarjolla olevista retkistä ja Etelä-Afrikasta. Jatkoimme siitä ohi ja matkan varrella bongasimme Kudun ja pari kirahvia.
Aamiaista ja vervettejä
Päästyämme takaisin lodgelle, meillä oli muutama minuutti aikaa heittää kamat huoneeseen ja tulla sitten aaimaiselle. Ennen lähtöä oli ollut tarjolla muroja tai muuta kevyttä aamupalaa, mutta jätimme sen suosiolla väliin ja nukuimme puoli tuntia pidempään. Otimme taas varsin pienen määrän, koska alle kolmen tunnin kuluttua olisi lounasta tarjolla. Sofia tietty kävi santsaamassa hedelmiä, mutta muuta hän ei oikein halunnutkaan.
Pysyimme ravintolassa vähän pidempään, koska tarkistelimme viestit puhelimista ja halusin kysyä oppalta mitä tänään olisi ohjelmassa. Jos emme haluaisi lähteä heimoiltaan mukaan, loppupäivä olisi vapaata. Taidamme ko. illan jättää suosiolla väliin, jotta pääsemme nukuumaan ajoissa. Seuraavana päivänä olisi tiedossa Pilanesbergin retki, jota emme tosiaankaan halua jättää väliin. Eli parempi mennä ajoissa nukkumaan kuin iltaa viettämään.
Tiedot saatuamme ja viesteihin vastattuamme lähdimme huoneeseen vaihtamaan vaatteita, koska Sofia halusi mennä taas uima-altaaseen. Nyt kun oli reippaasti lämpimämpää kuin yhtenäkään edellisenä päivänä, tämä oli hyvältä vaikuttavat suunnitelma.
Suunnitelmaan tuli taas mutka matkaan, koska ihan huoneemme vieressä oli lauma vervettejä ruokailemassa. Kävimme ravintolan puolella infoamassa muita asiasta ja vervetit saivatkin ruokailunsa taltioitua aika monella kameralla. Eivät ne kovin arkoja olleetkaan, vaan välillä kulkivat noin metrin päästä meistä paikkaa vaihtaessaan.
Uimista ja kuvaamista
Vervettien lähdettyä majamme vierestä muualle, kävimme taas lodgen toimistolla vähän viestejä lähettelmässä. Itse halusin pistää nettiin edellisen päivän tapahtumat ja Sofiallakin oli taas kavereille kerrottavaa. Toimistolla pääsin/jouduin liittymään myös whatsapp ryhmään ja laittamaan ”kunnon kamerallani” ottamiani kuvia jakoon.
Tarinoiden julkistamisen ja kuvien whatsappissa jakamisen jälkeen pääsimme vihdoin kamppeiden vaihtoon. Sofia vaihtoi uikareihin ja minäkin kevensin vähän vaatetusta. Peiliin katsoessani huomasin naaman punoittavan, josta muistimme vetäistä myös aurinkorasvaa päällemme. Opas oli varoittanut meitä siitä, että täällä UV-säteilyn määrä on pilvisenä päivänä yhtä iso, kuin Suomessa aurinkoisena. Eipä hän tosiaan tainnut laskea luikuria, koska tänään emme olleet aurinkoa nähneet pilivien läpi, mutta silti iho alkaa näyttää palamisen merkkejä. Ei muuta kuin 50 kertoimen rasvaa päälle, jottei kunnolla päästä palamaan.
Sitten olikin aika tehdä tuttu hommien jako, eli Sofia pulahti altaaseen ja minä kirjoittelin aamun tapahtumat muistiin. Pikkaisen tälläkin kertaa ripsi vettä, ei niin pajon että se näin lämpimässä olisi unitia haitannut, mutta sen verran, että jouduin parkkeeraamaan itseni katoksen alle, ettei tabletti saa vettä sisuksiinsa.
Huonelle palaillessamme huomasin, lähes samassa paikassa missä vervetit olivat olleet ruokailemassa, liskon joka pujahti kiven alle sitä lähestyessämme. Siitä sain idean käydä muutenkin aluetta tarkistamassa, josko lämmin keli olisi enemmänkin liskoja tuonut esiin. Sofia meni suihkuun ja minä lähdien pienelle kierrokselle kameran kanssa. Ei löytynyt liskoja, mutta sain kuvia perhosista sentään.
Lounasta ja iltapäivän viettoa
Lounaalla oli tarjolla tutut tuoreet salaatit ja niiden lisäksi pastaa ja jauhelihakastiketta & naudanlihavartaita. Naudanliha oli vähän sitkeän oloista, mutta pastaa Sofia meni hakemaan lisääkin. Jälkkärillä tarjottu porkkanakakku oli myös oikein onnistunutta.
Kun olimme syöneet, jäimme vielä pöytää. Sofia viestitteli kavereiden kanssa ja minä juttelin vierustovereiden kanssa. Kun viestit oli saatu lähetettyä ja oppaalta kuulusteltua suunnitelmat yösafarin varalle (toteuttettaneen keskiviikkona), olimme valmiita lähtemään huoneelle. Ilma oli varsin lämmin, joten menimme uimaan. Sofia siis toista kertaa tänään, minulle eka kerta koko lomalla. Vesi oli varsin virkistävää. Yleinen mielipide oli, että se oli kuin suomalainen järvivesi (kesällä, ei tällä hetkellä). Eli ei lämmintä, mutta pienen totuttelun jälkeen ihan ok. Toisessa pikku altaassa voi käydä lämmittelemässä, jos haluaa vedessä pysyä, mutta isommassa altaassa tulee kylmä.
Viihdyin altaassa huomattavasti Sofiaa lyhyemmän ajan. Kun katseelin allasalueen ympäristöä, löytyi sieltä vähän liskoja, sudenkorentoja ja taas ne vervetitkin tulivat alueelle. Sen verran tuntui olevan kuvattavaa, että kävin noutamassa kamerani taas kerran. Ja sainhan minä taas useamman mielenkiintoisen kuvan napsittua. Lähdin katsomaan josko huoneiden väliseltä polulta tai sen läheisyydestä löytyisi liskoja, ja taas törmäsin meidän mökin vierellä njaloihin ja vervetteihin. Ne siirtyivät kauemmas kun naapurit kävelivät niiden viereltä. Joten menin itsekin polua pitkin. Yhden liskon sain kuvattu, mutta äskettäin polulla nähdyt kalliohypijät jäivät edelleen näkemättä.
Sofiaa ei meinannut saada altaista pois millään ja porukkamme jäsenet epäilivätkin, että hän kasvattaa kohta evät. Kuvattavat alkoivat olla kuvattu, joten kävin hakemassa tabletin ja jatkoin tätä tarinaa. Sitten alkoikin taas sataa pikkaisen enemmän ja Sofiakin taisi olla sen verran väsähtänyt uimiseen, että hän oli halukas lähtemään huoneelle. Päästyämme melkein ovellemme asti, näimme kolme njalaa terassimme edessä ruokailemassa. Pitihän niitä jäädä seurailemaan ja kuvaamaan, koska tässä ryhmässä oli komea uroskin mukana. Aikamme niitä tarkkailtuamme njalat suuntasivat pusikoihin ja me suihkuun. Sofia ensin ja hänen tullessaan suihkusta hän vilkaisi ikkunasta ulos ja siinähän ne njalat taas olivat. Kovin olivat kesyn tuntuisia, koska muutaman metrin päässä lodgen henkilökunta teki jotain remontin tapaista. Njalat heistä viis välittivät.
Suihkun jälkeen napostelimme matkalta ostetun pikkuisen pussin Simba-perunalastuja. Vähän eirkoinen nimi muuten Etelä-Afrikkalaiselle tuotteelle. ”Simba” kun sattuu olemaan swahilin kielinen sana, mutta täällä ei juurikaan swahilia puhuta. Hyvältä lastut joka tapauksessa maistuivat. Kuten myös tulomatkalla syömämme toinen, eri lailla maustettu, pussi. Sofialle tosin taitaisi kaikki tuon merkkiset tuotteet maistua.
Iltasuunnitelmat
Tänään meillä on Sofian kanssa vapaa ilta. Ainoa ohjelma on 19:30 alkava päivällinen. Ne jotka osallistuat heimoiltaan, syövät ilallisen muualla, eli meillä lienee aika pieni suomalasporukka paikalla. Ymmärsin, että lodgella tulee olemaan illanviettäjiä isompikin porukka. En sitten teidä ovatko uusia vieraita vai jostain muusta syystä tänä iltana täällä iltaa viettämässä. Eipä sillä väliä, kunhan eivät kovin melskaa, se kun kuuluu helposti meidän kämppään.
Tämän tekstin ajattelin julkaista jo tänään aika aikaisinkin. Koska huomenna meillä on koko päivän kestävä Pilanesbergin matka, minulla ei ole missään vaiheessa mahdollisuutta mitään nettiin lähetellä. Laitetaan nämä linjoille kun se on mahdollista. Samalla tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että Pilanesbergistä ehdin kirjoittelemaan sen mitä huomenna illalla jaksaa hereillä pysyä. Onneksi keskiviikkona on taas kevyempi ohjelma, joten silloin varmaan pääsen taas paremmin ajantasalle.
