Päivä 3: Sebatana

Vuorossa kolmas matkapäivä ja ensimmäinen päivä kohteessa. Tänään olisi saanut ihan luvan kanssa nukkua pitkään, koska aamiastakaan ei tarjoiltu ennen kuin klo 9. Heräsimme Sofian kanssa aikaisemmin, eikä katsottu että meidän kannattaisi viivytellä ”safari-rytmiin” pääsemisen kanssa. Eli nousimme ylös ja lähdimme katselemaan lodgen ympäristöä seitsemän kieppeillä. Ihan hyvä idea, koska huomasimme njaloja uima-altaiden takana. Niitä vähän seurailtuamme ja kuvailtuamme, tajusimme, että puska missä ne olivat ruokailemassa, on itse asiassa ihan meidän huoneen edessä.

Kun kävimme asian tarkistamassa, huomasimme myöskin, pari njalaa lisää polun vieressä, joka vie lodgen toisen pään huoneisiin. Ja samassa paikassa oli myös paviaaneja. Sofia vähän pelkäsi niitä, mutta huomasimme niiden karttavaen meitä, kun menin vähän lähemmäs ottamaan kuvia Njaloista. Ja tietty niistä paviaaneista myöskin.

Paviaanit ovat tässä lodgen alueella kutsumattomia vieraita, niitä kun ei sähköaita pidä loitolla. Njalat taas ovat täällä ihan tarkoituksella. Ilmeisesti vieraiden ilona & pitämässä kasveja kurissa. Njaloja luulimme ensin kuduiksi, oppaan jakaman info-lapun kuvissa kun väritys näytti osuvan siihen. Ongelma oli se, että ko. lapussa oli urosten kuvia, ja naarailla on aika erilainnen väritys. Itse asiassa kudu ja njala naaraat ovat hyvin lähellä toisiaan. Njalalla on tiheämpi raidoitus, josta sen parhaiten erottaa.

Tämäkin päivä lähti käyntiin pilvisissä merkeissä, mutta sadetta ei heti aamusta näkynyt. Sekin kyllä alkoi samoihin aikoihin, aamiaisen kanssa. Edellisen illan kudu-pihvi vaikutti edelleen, joten mitään erityistä tarvetta meillä ei aamiaiselle ollut, mutta edellisen päivän kokemusten takia piti kuitenkin käydä maistamassa pöydän antimia. Munakkaan kokki olisi tehnyt pyydettäessä, mutta jätettiin se Sofian kanssa väliin. Makkara, pekoni, croissantit ja munakokkeli paikallisten hedelmien kanssa riitti todella hyvin ja maistui tosi hyvältä.

Wildlife talk

Aamiaisen jälkeen jakaannuimme kolmeen maasturiin. Näissä autokunnissa tulisimme sitten olemaan koko matkan ajan, paitsi jos joillain retkellä olisi vähemmän osanottajia. Autoihin tuli 7 tai 8 ihmistä, joka on vähän enemmän kuin optimi 6. 6 ihmisellä autossa olisi joka penkkirivillä 2 ihmistä, jolloin on aika helppo päästä puolelta toiselle katsomaan ja kuvaamaan otuksia tai muuta nähtävää. Näissä avoimissa autoissa pääsee kyllä näkemään joka suuntaan todella hyvin, mutta reunapaikalla oli aluksi vähän huterompi olo. Sofia ensin oli menossa reunaan, mutta huomasi, että Simban kanssa onkin parempi pysytella keskimmäisellä penkillä.

Emme ihan kauheasti päässeet autokuntaan valitsemaan. Sen jälkeen kun huomattiin autojen olevan nimetty, niin Sofiallehan ei kelvannut mikään muu kuin servaali-auto. Se kun oli ainoa kissaeläimen mukaan nimetty. Muut autot olivat nimeltään Aardwark (termiittikaivaja) ja pangolin (muurahaiskäpy). Tämä autojen nimeäminen on varsin hyvä idea, oli paljon helpompi muistaa eläimet kuin rekisterinumero, josta oma auto täytyi usein tunnistaa Keniassa muiden saman näköisten Land Roverien seasta.

Melkoisesti sateen runtelemaa tietä körötellessämme päästiin nakemään jonkin verran lisää njaloja ja impaloita. Muutama vervettikin näkyi vilaukselta. Huomasi että olemme täällä ensimmäisiä päiviä, koska kaikki halusivat ottaa kuvia impaloista. Eiköhän ne reissun loppupuolella ”kuulu kalustoon” siinä määrin, ettei niitä enää suuremmin kukaan halua kuvata.

Itse Wildlife talk oli ihan hyvä setti (tylsää Sofian mielestä), jossa ensin käytiin läpi matkan ohjelmaa päivä päivältä ja sitä, miten lisämaksullisille retkille pääsee osallistumaan. Päädyimme ostamaan retket pakettina, johon kuuluu kaikki valinnaiset retket. Siinä on mukana myös heimoilta, johon Sofiaa ei oikein kiinosta osallistua. Pakettihinta on kuitenkin sen verran halvempi, että hinta jää ilman heimoiltaa erikseen ostettujen retkien hintaa halvemmaksi. Ja saatammehan me sinnekin lähteä, jos lodgella näyttäisi olevan tylsää.

Lopuksi meille kerrottiin vielä jonkin verran yleistä tietotta Etelä-Afrikasta. Suuri osa siitä oli minulle ennestään tuttua, mutta esimerkiksi maan lipun eri värien merkitykset olivat uutta tietoutta. Yksi kiintoisa juttu tässä useiden eri heimojen ja kielten maassa on se, että usein eri puolilta maata kotoisin olevien ihmisten kohdatessa, he usein kommunikoivat englanniksi, joka muuten on yksi tämän maan virallisista kielistä.

Sebatanan Private Reservessä ei petoja juurikaan ole, mutta viime aikoina täällä on nähty leopardeja. Ne ovat myös tulleet alueelle ihan omin lupinensa, näitä hyviä kiipeilijöitä eivät aidat paljon hidasta. Olympiankin ryhmät ovat leopardin nähneet Sebatanassa, joten meilläkin voi olla mahdollisuuksia niitä täällä nähdä. Kolmessa muussa puistossa, jossa tulemme vierailemaan lienee kuitenkin paremmat mahdollisuudet niitä nähdä.

Alueella on pari luontopolkua, joilla voi mennä omin päin kävelemään. Mainitut leopardit ovat yksi syy, miksi poluille ei ole omin päin asiaa. Toinen polusta lähtee meidän lodgen vierestä, joten sillä saatamme hyvinkin tulla käymään.

Takasin lodgelle ajelimme alueen eläinmuseon, kaupan ja kylpylän kautta. Sofia tykkäsi museosta varsin paljon. Kyseessä kun oli museo, jossa eläimet olivat ympäri salia ja niitä pääsi tarkastelemaan ihan läheltä. Aikaa paikan tutkailuun olisi saanut olla enemmänkin, ennen kuin opas patisti meidän tien toiselle puolelle kauppaa katsomaan. Sieltä löytyi auringorasvaa, mutta en oikein omaan päähäni sopivaa hattua onnistunut löytämään. Tärkein kuitenkin saatiin. Pitää hattua vilkuilla muista paikoista kun niissä käymme. Tulemme käymään samalla kaupalla vielä uudelleen, joten tässä vaiheessa emme oikein mitään muuta halunneet ostaa. Tai no Sofia olisi kyllä halunnut, mutta katsellaan välillä muissa paikoissa vastaavia myymälöitä ja ostetaan täältä sitten jokin kiinnostavista esineistä, jos muualta ei mitään löydy.

Siirryimme tosi pienen matkan kaupalta kylpylälle autolla. Kuivempana olisin varmaan pysynyt, jos olisin pikku sateessa kävellyt matkan. Maasturin pressukatolle oli museo- ja kauppavisiittiemme aikana ehtinyt kertyä aika paljon vettä, josta sain osan päälleni, kun auto lähti liikkeelle ja keikkui pompuissa. Niin kyllä saivat kaikki muutkin auton vasemmassa laidassa istuneet. Kylpylällä olikin sitten muutamia jo valmiiksi puoliksi kylvetettyjä henkilöitä kuuntelemassa kylpylän esittelyä tarjolla olevista hoidoista. Saivat ne pari porukasta koukkuun, mutta varsinaiset varauksen tekemiset jäi lodgelta tehtäviksi, koska olimme jo vähän myöhässä lounaalta.

Lounasta ja kylpemistä

Lodgella kävimme vaihtamassa kuivaa päälle ja menimme syömään. Lounalla meille tarjoiltiin grillattua kanaa ja ”paikallista makaronilaatikkoa”, joka oli ikään kuin kuorrutettu jauhelihakastike. Hyvin maistui, eikä jälkkäritkään hullumpia olleet. Eli hyvin saatiin vatsat täyteen.

Lounaan jälkeen meillä oli puolitosta tuntia aikaa ennen iltapäivän safarille lähtöä. Sofia meni testaamaan huoneen kylpyammetta (kun sateinen keli ei oikein houkutellut uima-altaaseen) ja minä muiden valmistelujen jälkeen naputtelin vähän tätä tekstiä eteenpäin.

Eli ihan mukava pikku tauko.

Eka kunnon safariajelu

15:30 pääsimme ensimmäiselle kunnon safariajelulle. Se tehtiin Sebatanan noin 3 hehtaarin mailla, jossa ei suuria eläimiä kovin paljon ole. Otin itse tämän jonkinlaisena harjoituksena, enkä odottanut että pääsisimme näkemään mitään erityistä. Edelleen jatkuva sade ei myöskään parantanut mahdollisuuksia eläinten näkemiseen.

Pääsimme näkemään pääasiassa kuduja ja impaloita. Yksi komea kirahvi myöskin näyttäytyi ja pieni lauma juovagnuita.

Kuskimme ajoi meidät melkoisen hurjille poluille, jotta pääsisimme alueille, joilla leopardi oli aiemmin Sebatanassa nähty. Eipä löytynyt tällä kertaa ja tiheiden pensaiden ja puiden välistä ei oikein muutakaan huomattu, ennen kuin pääsimme lammelle (kuva tuossa sivun yläosassa), jossa krokotiiliemo majaili poikasineen. Poikasia oli kuulemma lammessa noin 30 kappaletta. Sen verran monta mekin bongattiin ja kuvattiin, etten yhtään epäile arviota. Rannan puussa näimme myös kutojien pesiä ja itse lintujakin.

Lodgelle päin ajellessa pohdimme Sofian kanssa, että vaikka tämän päivän aikana emme kovin monia eläimiä nähneetkään, impaloita lukuunottamatta kaikki olivat sellaisia, joita olimme päässeet Keniassa näkemään vain jonkin yksittäisen kappaleen tai ei yhtään. Eli loppujen lopuksi ihan hyvä saalis.

Olimme jo tosi lähellä lodgea, kun kuskille ilmoitettiin radiolla, että toinen autokunta oli löytänyt leopardin! Sitten menimmekin aika haipakkaa paikalle ja pääsimmekin näkemään tämän ison kissan liikkeellä. Se tuntui olevan metsästämässä, muttei välittänyt safariautoista oikeastaan ollenkaan, joten saimme räpsiä kuvia ja videota yllin kyllin. Olimme kyllä tosi onnekkaita. Kuten Keniassa saimme huomata, leopardin näkeminen jää useilta safarin kävijöiltä kokematta. Niin jäi meiltäkin, eli vasta nyt saimme meidän ”big five”n ruksittua loppuun saakka. Ja tällä kertaa pääsimme seurailemaan tätä kissapetoa hyvän tovin illan hämärtyessä.

Sebatana Sunset

Lodgella taas vähän kuivaa päälle ja illalliselle. Baarissa oli ”happy hour” meneillään ja opas oli meille lupaillut, että hän tarjoaa kaikille meille drinkit. Hän piti sanansa ja pääsimme kilistelemään leopardin näkemiselle Sebatana Sunseteja maistellen.

Illallisella olikin tällä kertaa aasialainen teema. Alupaloiksi saimme salaattia ja juustotäytteistä kevätkäärylettä. Miedon makuinen juusto itse asiassa sopi yllättävän hyvin kevätkääryleeseen. Pääruokana friteerattua kanaa, paistettua riisiä, nuudeleita ja nautaa. Hyvin kelpasi, vaikka ehkä pidän aasialaisravintoloiden versioista vähän enemmän. Lopuksi vielä  minttu-pannakottaa ja hyytelöä. Vähän makea meidän makuun, mutta kyllä minä sen loppuun söin, Sofialla jäi pikkuisen kuppiin.

Nukkumaan lähdimmekin jo klo 21 aikoihin, jotta jaksaisimme huomenna nousta klo 5 aikaan Welgevonden safarille. Kirjoittelen tätä loppuun sängyssä Sofian nukkuessa jo vieressä. Minäkin painun tästä pehkuihin ja koitan saada tämän linjoille huomenna. Se homma menee varmaan puolille päivin. Silloin meillä on vapaa iltapäivä, ennen yösafaria…