Ngorongoron luonnonsuojelualue

Tämän 8,292 km2 laajuisen luonnonsuojelualueen vetonaula, eli Ngorongorn kraateri, on yksi Afrikan seitsemästä ihmeestä, joten eiköhän täälläkin nähtävää riitä. Alueella tietenkin majailee Big Five ja paljon muitakin eläimiä. Eläimiä riittää varsinkin joulu-tammikuun aikoihin, kun antilooppien suuri vaellus osuu tälle alueelle. Laumat kulkevat alueen halki etelään, jossa eläimet saavat poikaset helmi-maaliskuussa.

Paikan nimi on alunperin ollut Maasain kielellä ’orgirra le kkorongorro’, joka tarkoittaa ’suuri kulho’. Vanhoihin dokumentteihin alueesta ’kkorongorro’ oli kirjoitettu väärin, josta syntyi ’Ngorongoro’.

Ngorongoro luonnonsuojelualue on osa Ngorongoron piirikuntaa. Ilmeisesti, kun keksittiin hyvä nimi, niin sitä sitten käytettiin kaikkeen mahdolliseen 🙂 Piirikunnan alueella sijaitsee myös Olduvain rotko, joka on yksi maailman tärkeimmistä paikoista josta tehdyt historialliset löydöt ovat auttaneet ymmärtämään ihmisen kehistystä. Aluelta on lölytynyt jäänteitä ihmisen esi-isistä nykypäivää kohti ja tulivuorten tuhka on säilönyt niitä hyväkuntoisena tuhansien vuosien ajan.

Nämä pari paikkaa ja pari muutakin näkemisen arvoista paikkaa ovat tehneet alueesta yhden koko Afrikan suosituimmista turistikohteista. Vuonna 2023 siellä oli laskettu käyneen 752 232. Suosion kääntöpuolena, jotkut turstioppaat ovatkin jo sitä mieltä, että he jättätävät Ngorongoron mieluummin käymättä, koska siellä yksinkertaisesti on liikaa ihmisiä.

Historiaa

Ngorongoroa ihmiset ovat asuttaneet ainakin 1.75 miljoonaa vuotta. Aluksi alueen asukkaat ovat olleet paimentolaisia ja vasta noin 2000 vuotta sitten Iraqw-kansan metästäjä-keräilijöitä siirtyi alueelle. Vuoden 1700 paikkeilla Datooga heimo liittyi alueen asukkaisiin, kunnes Maasait ajoivat molemmat ryhmät pois 1800 luvulla.

Itävaltalainen seikkailija ja kartoittaja Oscar Baumann on tiettävästi ensimmäinen eurooppalainen joka Ngorongorossa on käynyt. Hän ”löysi” paikan vuonna 1892. Saksalaiset veljekset Adolph ja Friedrich Siedentopf hankkivat Nogorongoron käyttöönsä Saksalta (alue kuului saksan siirtomaihin) ensimäiseen maailmansotaan saakka. He käyttivät maita maanviljelykseen, järjestivät alueella metsästysretkiä saksalaisille ystävilleen ja yrittivätpä he myös häätää gnut alueelta kokoaan. Eli kaikenlaista ”sivistyneen” eurooppalaisen huvitusta…

Alunperin alue kuului Serengetiin, mutta 1959 se lohkaistiin erilliseksi alueeksi. Pääasiassa kai siksi, että Ngorongorossa asuvat maasait saivat pysyä asuinalueillaan karjoineen. Tämä ei olisi lain puitteissa mahdollista Serengetissä, jolla on kansallispuiston status. Ngorongorosta tehtiin luonnonsuojelualue (eikä kansallispuisto), jossa asetukset ovat erilaiset Tansanian lain mukaan, eikä maasaiden asuminen siellä ole ongelma.

Vuonna 1979 Ngorongoro pääsi UNESCOn maailmanperintökohteiden listalle.

Luonnonsuojelualuetta perustettaessa kirjoitettua Ngorongoro Wildlife Conservation Act:ia päivitettiin viimeksi vuonna 2009 ja 2023. Uudet versiot asettivat tiukempia sääntöjä ympäristön suojelemiseksi. Esim kaivostoimintaa, metsänhakkuita ja valvomatonta turismia rajoitettiin. Valvonnan tehostamiseksi myös valvontaa suorittavia tahoja vastuullistettiin selkeämmin tehtäviensä hoitamisesta. Viimeisin versio myös asetti säännösiä millä alueelta vapaaehtoista pois muuttamista tuetaan. Näitä muutoksia olikin pakko tehdä, että Ngorongoron kraateri pysyisi UNESCOn maailmanperintökohteiden listalla ja kiinnostavana turistikohteena.

Ngorongoron kraateri

Tämä 2,5 miljoonaa vuotta sitten muodostunut, noin 25 000 eläimen koti on maailman suurin tyhjillään oleva tulivuoren kraateri (useimmat kraaterit ovat yleensä veden täyttämiä). Kraateri on Ngorongoron alueen suosituin turistikohde, mutta ei alueen ainoa tulivuoren kraateri. Suosituksi sen tekee näin pienellä alueella harvinaisen suuri määrä eläimiä. Kraateri on 260 km2 laajuinen ja sen halkaisija on 20 km. Syvyyttä sillä on 610 metriä. Eli eläimiä tosiaan täytyy olla tiheässä.

Alueella purkautui myös Olmoti ja Empakaai tulivuoret Ngorongoron jälkeen. Niiden purkaukset olivat kuitenkin huomattavasti pienempiä kooltaan ja vaikutuksiltaan.

• Empakaain, halkaisijaltaan noin 8 km laajuinen, kraateria täyttää suolainen järvi, joka on varsinkin flamingojen suosikki. Kraaterissa asustelee Big Five ja sinne voi tehdä kävelysafareita (noin 3.5 tunnin kävely).
• Pienin kraatereista Olmoti (6,5 km halkaisija) on jokien halkoma rehevä alue. Tälläkin voi tehdä noin puolen tunnin kävelysafarin ihailemaan eläimiä ja ympäristöä, johon kuuluu Munge joen putoukset.

Uusi kraaterikin on kenties syntymässä, koska alueella oleva Ol Doinyo Lengai-tulivuori on edelleen aktiivinen. Se on purkautunut viimeksi vuosien 2007 ja 2008 aikana.

Eläimiä

Ngorongoron villieläinasukkaisiin kuuluu harvinainen pensassarvikuono. Sen kanta romahti 60-luvun 108 yksilöstä vuonna 1993 laskettuun 13 yksilöön! Onneksi suojelutoimet ovat purreet ja vuonna 2018 niitä laskettiin taas olleen 55 kappaletta.

Isoista eläimistä kraateria asuttaa myös afrikanpuhvelit ja virtahevot. Ja vähän pienempiä kavio- & sorkkaeläimiä siellä asustaakin isompia määriä:

• 7000 Juovagnuta
• 4000 Aroseepraa
• 3000 Elandia
• 3000 Isogasellia ja Savannigasellia
• 300 Norsua
• Pahaksikoja
• Vesiantilooppeja

Kraaterin alueelta ei tavata kirahveja, impaloita (siis Afrikassa on alue missä impaloita ei ole??? :D), topeja, oribeja eikä krokotiilejä.

Harvemmin alueellä nähtyjä petoja ovat gepardit, savannikoirat ja leopardit. Mutta hyeenoja alueella on tutkittu vuodesta 1996 lähtien, joten niitä riittänee (noin 6000). Myös servaaleja kraaterin alueella nähdään usein.

Kraaterin lounaisosassa sijaitsevalla Magadijärvellä asustelee tuhansia flamingoja.

Pienmmistä eläimistä mainittavin lienee Mduman päästäinen, jota esiintyy vain Ngorongorossa.

Ngorongoron Leijonat

Ngorongorossa asui vuoden 2001 laskennassa 62 leijonaa. Määrä ei kuulosta isolta, mutta alueen pienen koon huomioon ottaen, se on kuitenkin suurin leijona-tiheys missään päin Afrikkaa. Melko suljettu alue on saanut aikaan sen, että laumat ovat saaneet kasvaa melko rauhassa, koska kraaterin ulkopuolelta sisälle urosleijonia kulkee melko harvoin ja nekin kraateria asuttavat urokset usein saavat ajettua matkoihinsa.

Kääntöpuolena tästä on tietenkin kraaterin leijonakannan sisäsiittoisuus ja tiheä populaatio on myös omiaan kasvattamaan tautien kulkeutumisen riskiä. Nämä lienevätkin syitä siihen, että kraaterin leijona populaation koko on vaihdellut melko rajusti. Vuosien 1962 ja 2002 välillä leijonia tappoi neljä erillistä tautiepidemiaa. Vuonna 1962 kraaterissa eli 75-100 leijonaa, mutta pahimmillaan kanta romahti 12 yksilöön. Vuoden 1993 jälkeen kanta on pysynyt melko stabiilina noin 60 yksilön tuntumassa.

Ongelmia

Aiemmin tässä viestissä mainittu Ngorongoro Wildlife Conservation Act, on kirjoitettu ihan tarpeeseen. Ngorongoron aluella on pari suurenevaa ongelmaa:

• Maasai kansan määrän lisääntyminen
• Alueen turismin säätely

Vuonna 1966 alueella asui 8700 maasaita, vuonna 2017 heitä oli 93 136 ja on arvioitu, että vuonna 2027 asukkaita olisi jo 161 000. Tämä määrä paimentolaisia, joiden pääasiallinen elinkeino on karjan kasvatus, ei mitenkään voi asua näin pienellä alueella aiheuttamatta muulle luonnolle melkoista katastrofia. Tämän takia Tansanian hallitus tukeekin ihmisten siirtymistä noin 600 kmn päässä sijaitsevaan Msomeran kylään. Tämäkään ei tosin ihan ongelmitta ole sujunut, vaan kylän alkuperäisten asukkaiden ja Ngorongorosta muuttavien välille on syntynyt kärhämiä.

Turismi on alueelle elintärkeä rahan lähde ja numeroiden valossa asiat ovat aika hyvin. 2023 aikana tehtiin ennätys turistien määrässä (752,232). Ongelma tässä on se, että turistit keskittyvät pääasiassa kraaterin alueelle. Alueelle pääsevien autojen määrää onkin rajoitettu ja maksuja nostettu, jotta ympäristö kestäisi turismin rasitteet ja toisaalta vierailijoita ohjattaisiin myös muille Ngorongoron kohteille. Turistien tarvitsemat ruoka, vesi, sähkö jne… aiheuttavat tietekin myös kuormansa luonnolle. Lisäksi näitä palveluita usein tarjoavat ulkomaiset yritykset, joten niistä saatu raha ei välttämättä kovin suuressa määrin päädy paikallisten käyttöön.

Lähteitä

Tiedot tälle sivulle olen kerännyt seuraavista lähteistä:

• Ngorongoro Coservation Area Autohority (english)
• Wikipedia: Ngorongoro Conservation Area (english). Otsikon kuvan on täältä peräisin.
• UNESCO: Ngorongoro Conservation Area (english)