Mitä jäi käteen?

Tänään oli taas aika ottaa malarianestolääke matkan jälkeen (kuuri jatkuu vielä muutaman viikon). Tapahtuma palauttelikin reissua mieleen. Joten kirjoitellaampa vähän tunnelmia näin matkan jälkeen, kun on pari yötä nukuttu ja ihmisten kanssa puhuttu matkasta. Ei matkaa erityisemmin mieleen tarvinnut tänään palautella, kyllä reissu on hyvin muistissa ollut koko ajan kotiin paluun jälkeen.

Huonoja puolia

Aloittelen tässä negatiivisista puolista, niin päästään lopettamaan sivu posiviivisissa merkeissä.

Pitkät lennot

Kauas on pitkä matka, joten tämä ei tullut yllätyksenä. Ihan ensimmäisenä jäi käteen melkoinen väsytys. Taisimmekin olla Sofian kanssa sängyssä jo kello 20 saavuttuamme kotiin matkalta. Tähän tietenkin vaikuttaa isolta osaltaan matkan selkeästi huonoin ominaisuus, eli pitkät lennot. Kotiin päin vaiva oli toki selvästi pienempi, koska saimme nukuttua ison osan yölennosta. Yöllä tai päivällä, 12 tuntia lentokoneessa yhden vuorokauden aikana on joka tapauksessa todella pitkä aika ja varsinkin Sofialle matkan huonoin puoli. Mielestämme tunnit koneessa kuitenkin kannatti kestää. Tosin paljon 10 päivän matkaa lyhyempää pyrähdystä Afrikkaan en Suomesta kehottaisi tekemään, muuten turhan suuri osa tulisi olemaan pelkkää lentämistä.

Näihinkun pistää päälle pitkät odotuksen passien tarkastuksissa, niin kyseessä on selkeästi matkan epämiellyttävin osuus minunkin mielestäni.

Kamera

Matkalla oikeastaan koko ajan kuvia ottaessa oli sellainen tunne, että kännykkäni kamera ei tähän hommaan riitä. Kyllä tuolla Samsung Galaxy S23 Ultran kameralla ihan hyviä kuvia saa, mutta vaikka optinen zoomi on puhelimeksi varsin hyvä (10x), niin ei se silti oikein safarilla pärjännyt. Jos eläimet tulivat tien varteen, niistä sai hyviä kuvia. Useimmiten ne kuitenkin olivat sen verran kaukana, että joutui valitsemaan heikomman kuvan laadun tai kuvassa todella pieneksi jäävän eläimen välillä. Kumpaankaan ei yksityiskohtia juurikaan saa mukaan, joten ulottuvampaa zoomia suosittelen mukaan ottamaan, jos kuvien laatu on sinulle tärkeätä. Joo tiedän, tuohon tarkoitukseen sopiva kamera ei ole halpa. Sen verran olen kuvaamista harrastanut, että tätä asiaa täytyy kyllä petrata, jos uudelleen safarille lähden, ettei sama asia enää jää harmittamaan.

Safarilla kuvaamisessa on yksi selkeä ero moneen muuhun tilanteeseen verrattuna. Useimmiten kuvaaja voi hyvin käyttää jalkojaan zoomina, yksinkertaisesti siirtymällä lähemmäksi kuvattavaa kohdetta. Sehän ei tietenkään ole mahdollista safarilla, jossa kyseinen kohde voi vaikka popsia moisen zoomaajan suihinsa. Haastetta lisää myös se, että eläimiä näkee usein enemmän aamu- ja iltahämärissä. Eli vaikka aurinkoisen paikan maineessa olevassa Afritassa ollaankin, osa kuvaamisesta tehdään heikommassa valaistuksessa, joka asettaa omat vaatimuksensa kameran optiikalle ja kennolle. Ja varsinkin tällaisella ryhmämatkalla, autossa on rajallinen määrä tilaa kalustolle, etkä välttämättä pääse aina siihen ihanteelliseen paikkaan kuvia ottamaan, joten raskas ja kookas kuvauskalusto voi olla myöskin hankala hyödyntää ja kuljettaa mukana. Näitä vaatimuksia kun laittaa yhteen, niihin osuvat kamerat alkavatkin olemaan aika vähissä, joten valinta ei pitäisi olla kovin vaikea.

Kiire

Tästä tuli serkun kanssa puhetta, kun häntä kyllä matka kiinnostaisi, mutta tämän blogin läpi luettuaan, hän oli vähän sitä mieltä, että hän ehkä haluaisi matkalle vähän enemmän aikaa huilailla.

Jos olet lähdössä safarille suoraan töistä ja tulossa takaisin suoraan töihin, edellinen voi pitkälti pitää paikkansa. Meillä muutama päivä lomaa ennen lähtöä käytännössä poisti ongelman, koska matkaan lähdettiin melko hyvin levänneenä. Toisaalta ainakin tämä Olympian matka oli niin viimeisen päälle järjestetty, että matkalla ei oikeasti juurikaan joutunut mistään stressaamaan. Kunhan meni minne ohjeistettiin, silloin kun ohjeistettiin, niin muuten saikin pitää ”aivot narikassa”. Iso ero omatoimimatkaan, jossa paljon aikaa ja energiaa kuluu asioiden järjestelyyn.

Meillä oli useampina päivinä varsin kivasti aikaa aamu- ja ilta-ajelun välillä huilailla, joten itse en ainakaan pitänyt vauhtia liian kovana. Täytin varsin paljon luppoaikoja blogia kirjoittamalla, mutta se oli täysin oma valintani. Ilman kirjoittamista, olisi minullakin ollut aika paljon aikaa grillata itseäni uima-altaan reunalla, tai vaikka tutkailla lodgejen pihapiirien eläimistöä tms omaan tahtiin tapahtuvaa toimintaa.

Aikaiset herätykset

Koska eläimet eivät ole ihan tyhmiä, ne tuppaavat olemaan liikkeellä kun on viileämpää. Eli niitä sitten kannattaa silloin käydä pääasiassa siihen aikaan katselemassa. Pimeässä kun mitään ei näkisi, vaikka puistoissa yöllä liikkua saisikin (ei saa), aamuisin täytyy lähteä ajelulle melkoisen aikaisin ja iltaisin käydä kierroksella ennen auringon laskua. Käytännössä siis herätään ennen auringon nousua, joka tapahtuu päivän tasaajan tuntumassa melkoisella tarkkuudella klo 7 aikaan. Valoisaahan alkaa tulla jo jonkin verran ennen kuin aurinko horisontin takaa esiin tulee, joten liikkee lähtö sijoittuu helposti vähän klo 6 jälkeen. Meillä 6:15 oli aika tavallinen aika. Tuohon aikaan siis ollaan autossa, joten herääminen on hoidettu jo jonkin verran aikaisemmin. Aamiainen useimmiten hoidetaan vasta ensimmäisen ajelun jälkeen.

Itse herään yleensä ennen herätyskelloa (arkisin se on asetettu klo 6:30), joten tämä ei varsinaisesti mikään ongelma minulle ollut. Tämähän tietenkin tarkoittaa sitä, että iltaisin mennään myöskin ajoissa nukkumaan. Sekään ei kummempi ongelma ollut, koska lodgeilla ei tyypillisesti ollut edes TV:tä, joten baarin lisäksi kauheasti tekemistä auringon laskun jälkeen ei olisi ollut tarjollakaan. Sen verran päivisin on myös menoa, että aikaisin nukahtaminen ei tuottanut mitään ongelmia.

Kuten sanottua, ei tässä meille ollut erityisesti mitään negatiivista, mutta kaikkien mielestä tämä ei varmaan ole mitenkään optimaalinen tapa loman viettämiseen. Eli kannattaa ottaa asia huomioon, jos safari-lomaa suunnittelee.Eihän aamuajeluille ole pakko osallistua, mutta eikös niiden skippaaminen vesitä aika pahasti koko matkan tarkoituksen?

Kuumuus

Tästä emme todellisuudessa kovin paljon kärsineet, mutta meillä sattuikin sateita matkan varrelle (vaikka piti kuivakausi olla päällä). Suurin ongelma kuumuuden kanssa oli nukkuminen. Lodgeissa tai telttamajoituksissa ei ilmastointilaitteita ole, joten joissakin paikoissa oli melko tukalaa nukkua. Tähän pääsee jonkin verran vaikuttamaan valitsemalla matkansa ajankohtaa ja kohdetta. Meillä oli melkein pahin mahdollinen yhdistelmä kuumimpaan aikaa Itä-Tsavossa, silti kuumuus tuntui aika kestettävältä. Yöllä lämmyt myös tipuvat aika nopeasti, joten hyttysverkolla varustettuja räppänöitä auki pitämällä, myös makuutilojen lämpötilan saa aika paljon viileämmäksi.

Itse safareilla kuumuus ei juurikaan haittaa, koska autoissa on yleensä ikkunat ja katto auki ja niistä saadaan matkustajille varsin kivasti viimaa viilennykseksi. Kuumuus tietenkin tulee auringosta. Se kun on taivalla antamassa paljon valoa, niin se samalla helpottaa kamera-kohdan ongelmaa. Useimmilla safariajoja järjestävillä firmoilla autoissa on myös ilmastointi, jota käytetään pidemillä siirtymillä, kun eläimiä ei olla bongailemassa.

Ötökät

Ötökät, örkit, hyönteiset jne… ”Rakkaalla” lapsella on monta nimeä, mutta harvempi näistä ”lapsista” tykkää, varsinkin jos ne lodgen huoneisiin tuppaavat sisään.

Meidän matkallamme sirkat Amboselissa olivat melkoinen riesa. Tässä kohtaa pitää kyllä sanoa, että sekä ryhmämme konkari Birgitta & matkanjohtajamme vakuuttelivat, ettei moista ollut edellisillä safareila nähty. Loppujen lopuksi meillekin isoimman ongelman aiheutimme me itse. Ilalla jätimme huoneeseen valot päälle, joka houkuttuli sirkkoja sisään. Seuraavana iltana valot sammuttamalla sirkkoja oli sisällä ehkä noin 20% edellisen illan ”saaliista”. Se olikin ihan hoideltavissa oleva määrä ennen nukkumaan menoa. Muissa kohteissa ei vastaavaa tullut vastaan. Vaikka Itä-Tsavossa toisissa autoissa heinäsirkkoja oli kyllä auton ikkunoista ja avatusta katosta sisään tunkenut (meillä tätä sattui vain 2 kertaa), ei niistä huoneessa/teltassa mitään vaivaa ollut.

Hyvät puolet

Eläimet

Tämähän se pääasiallinen syy on safarille lähteä. Ja pakkohan se on myöntää, että on täysin eri asia nähdä villejä eläimiä niiden omassa ympäristössään, kuin eläintarhassa. Vaikka eläintarhoilla monessa mielessä onkin tärkeä paikkansa, eläimet kyllä kuuluvat vapaana luonnossa liikkumaan.

Liikkuminen onkin eläinten kohdalla sekä hyvä että huono juttu. Monien eläinten kohdalla niiden liikkuminen on hienoa nähtävää. Kissat ovat liikkumisensa viehdeydestä kuuluisia, mutta kyllä niiden sirompien antilooppien liikkuminenkin silmää miellyttää. Toisaalta liikkumisen takia eläimien näkemisestä ei koskaan voi olla varma. Puistossa jossa on paljon tiettyä eläintä, et kuitenkaan voi olla varma, että pääset sellaisen näkemään. Tai vaikka pääsisitkin, saattaa yksilö olla niin kaukana, että sen hädin tuskin tunnistaa kiikareilla. Jä tässä on yksi safarin viehätyksestä, koskaan ei voi olla varma mitä pääset näkemään ja sitä kautta jokaisen eläimen näkeminen on myös jonkin verran erityinen tapaus. Ok, kun on parin metrin päästä leirin alueella käyskenteleviä impaloita nähnyt, niin eipä niiden bongaaminen autosta enää kovin sykähdyttävää tietenkään ole.

Afrikassa kun ollaan, ei eläinten näkemistä tarvitse välttämättä safaria-ajelulle odotella. Logejen ja telttamajoutusten ympärilläkin nähtiin impaloita, marakatteja, paviaaneja, lukuisia liskoja, kallio tamaaneja, mangusteja ja pääsivätpä jotkut näkmeään ilmeistesti pienen mustan mambankin. Suomalaiselle melkoista eksotiikkaa siis autojen ulkopuolellakin oli tarjolla.

Maisemat

Eläinten takiahan tänne yleensä lähdetään, mutta kyllä muukin luonto näkemisen arvoista on. Varsinkin suomalaiseen silmään luontokin on niin eksoottisen näköistä, että näkemistä kyllä riittää, vaikka eläimet pusikoissa piilottelisivatkin. Vuoren rinteiltä savannille avautuvat näkymät, komeat auringon laskut ja nousut, joenuomat runsaine kasvillisuuksineen ja savennit keltaiseksi palaneilla heinikoilla ja akaasioilla tulee matkaltamme enismmäisenä mieleen. Miten monta muuta erilaista näköalaa muualla Afrikassa tulisikaan vastaan?

Parasta näissä on tietenkin se, kun saadaan eläimet ja luonto samaan kuvaan. Esim flamingo parvet järvellä, norsulaumat Kilimanjaron edessä, kirahvin kaula puiden välissä jne…

Tavat & kulttuuri

Tämän matkan perusteella tulin siihen tulokseen, että Keniassa paikalliset tavat & kulttuuri ovat mielenkiintoisia ja parhaita sopivalta etäisyydeltä 🙂 Matkanjohtajamme kaksoiskansalaisuus oli erinomainen juttu tässä suhteessa. Hän osasi hyvin osoittaa suomalaisille kiinostavia asioita paikallisista tavoista sekä illallisten ohessa, pikku ”luennoilla”, että ajaessamme autoissa. ”Miedän heimossa” tyyliset viittaukset antavat kivasti uskottavuutta henkiön kertoessa paikallisista tavoista.

Olympia

Matkatoimisto oli tällä reissulla varsin oikeaan osunut valinta. Kaikki toimi ja oli todella ”avaimat käteen” tyyliin järjestettyä. Vaikka ohjelmaa riitti, reissu ei erityisen stressaava ollut, koska kaikki oli valmiiksi järjestetty. Itse sai siis melkoisella ”aivot narikkaan” tyylillä mennä, Ihan toista kuin yleensä harrastamillani omatoimimatkoilla. Molemmissa on puolensa, mutta jos pakettimatkalle lähden niin mielellään se saa sitten olla Olympian tapaa tehty, eikä jokin hybridi jossa osa on valmista ja osan saa itse järkkäillä.

Myös se, että melkein kaikki kuului hintaan oli melkoisen iso bonus. Reissun kokonaisbudjetti on aika helppo laskea, jos sen suurin piirtein näkee matkatoimiston hinnastosta. Ruoka, siirtymät sun muut omatoimimatkan lisäkustannukset kasvattavat helposti budjettia aika huomattavasti, puhumattakaan mahdollisista ongelmista maksaa asioita esim luottokortilla aiheutuva päänsärky…

Eli Olympian palveluita voin hyvinkin uudelleenkin käyttää. Eka kerta heidän kanssaan oli sen verran positiivinen kokemus.

Melkoisen positiivista palautettakin tuli eilen annettua, kun Sofian kanssa vastailimme toimiston lähttämään palautekyselyyn. Kovin montaa risua matkasta ei keksitty ja nekin negatiiviset asiat mitä kirjattiin ylös, olivat aika pitkälle sellaisia mihin matkatoimisto ei oikein vaikuttamaan pääse (lentojen pituus, passin tarkistuksen hitaus, ötökät).

Matkaseura

Yksi tämän nimenomaisen reissun hyviä puolia oli ehdottomasti autokuntamme porukka. Sopivan humoristista sakkia, joten autossa ei ollut tylsää, vaikka emme ihan koko ajan eläimia nähneetkään. Plus safarien konkarit porukassa kertoivat meille ummikommille mitä otuksia näimme. Varsinkin linnut oli meille Sofian kanssa suurelta olis ”mikä-lie-tokoja” tms… Tosin tämäkin oli paljolti Birgitan ansiota, että edes tokot muista linnuista erotettiin. Ja kiitokset ”sihteerille” myöskin mallikkaasta suorituksesta 😉

Kuten porukalla meitittiin, niin eri porukka autossa, ei 100% varmuudella olisi matkaa parantanut, mutta erilainen se olisi varmasti ollut. Tähän porukkaan olimme kaikki varsin tyytyväisiä, eli kiitokset vielä kerran koko autokunnalle vaikutuksestanne matkan onnistumiseen.

Lähtisinkö uudelleen?

Tämän matkan jälkeen tuntuu varsin mahdolliselta, jopa todennäköiseltä, että afrikan manterella tullaan uudelleenkin käymään. Sen verran erilainen kokemus edellisiin matkoihin verrattuna tämä oli, että se tullaan muistamaan vielä pitkään. Monta omalla tavallaan mahtavaa matkaa on aikaisemminkin tullut tehtyä, mutta tämä kiilasi kyllä niistä parhaiten muistettavimpien joukkoon.

Meiltä jäi vielä näkemättä ainakin leopardit ja hyeenat ja monta erilaista ”biomia”. Eli matkalle tai parille olisi vielä hyvinkin nähtävää jäljellä Afrikassa. Kyllä minut aika helppo on uudelle afrikan reissulle houkutella mukaan 🙂