Makroja Torronsuolta

Tänä aamuna käväisin Torronsuolla kirtämässä Suotaipaleen (8.6km). Pakkasin mukaan aamupalaa ja ajelin paikalle heti aamulla.

Alkumatkasta ei oikein mitään muuta kuin maisemia ollut ihailtavana, joten kuuntelin äänikirjaa kävellessäni ja söin aamupalan kun löytyi vakiopaikkani tähän aktiviteetiin. Reitin varrella kun ei suomaastossa montaa istumapaikkaa ole, niin useimmiten eväät on tullut syötyä samassa kohdassa.

Kamerassa oli koko ajan 90mm makro-objektiivi kiinni. Edellisillä kerroilla suon pitkospuilla on ollut usein sisiliskoja päivää paistattelemassa. Mutta tällä kertaa taisin olla liikkeellä vähän turhan aikaisin. Loppumatkasta muutaman niitäkin näin, mutta muuten niille taisi olla vähän liian viileätä.

Yllätyksekseni yhden sudenkorennon kohdalla huomasin kotona kuvia käsitellessäni, että olinkin tallentanut hänet syömässä lounastaan.

Huomasin kuvia ottasessani, että sain jostain syystä kahteen kertaan asetettua kameran ISO 50 asetukselle. Jotenkin saan ilmeisesti ISO asetukset auki kameran ruutua avatessani. Kosketusnäytössä taitaa olla ISO säätö juuri siinä kulmassa, johon helposti tulee koskettua, kun näytön haluaa kääntää kamerassani sivulle, jossa sitä voi sitten myös kääntää moneen eri kulmaan. Käänämiselle ei juurikaan ole ollut käyttöä aiemmin, mutta markokuvauksessa haluan kameran usein ihan maan tasalle, jolloin ruutua joutuu kääntämään. ISO 50 tarvitsee paljon valoa, joten joidenkin kuvien kohdalla valotusajat menivät ihan poskettomiksi. Onneksi korjaus on helppo, mutta jonkin otuksen kanssa se kohde saattaa kyllä tuon tapahtuessa ehtiä häipymään maisemista.

Ohjelmaa kotimatkalla

Kotimatkalla tuli vastaan vielä vähän ylimääräistä ohjelmaa, kun edessä ajava auto kolaroi peuran kanssa. Pysähdyin kysymään oliko kaikilla kaikki ok. Muut kuin auto ja peura olivat ok. Kuski soittelikin kolarista, jotta peura saadaan lopetettua ja autolle hinausauto. Onneksi autossa kenellekään ei pahemmin käynyt, joten pääsin jatkamaan matkaa kotia kohti.

Itse huomasin kyllä peuran tiellä, mutta se oli melko kaukana ja ajattelin alkaa hidastaamaan. Sainkin kyllä hidastaakin, kun edellä ajava Toyota Camry osui peuraan ja peura lensi tien vasemmalle puolelle ojaan. Jotenkin en edes tajunnut, että peura oli niin lähellä edessä ajavaa autoa, joten kolari yllätti minut aika täysin. Hyvin muistutti, että varsinkin näihin aikoihin vuodesta kannattaa ajellessa olla varovainen ja pitää kunnon turvavälit. Marraskuu on kuulemma sitä pahinta aikaa, mutta näin syksystä lähtien edellisvuotiset vasta alkavät lähteä omille teilleen, joten tietä ylittämässä on tällaista nelijalkaistakin kokemattomampaa porukkaa niiden ekaluokkalaisten lisäksi.

En ole koskaan ollut osallisena moisessa kolarissa, enkä sellaista ole nähnytkään. Eihän tuo kyllä iso yllätys varsinaisesti ole, koska tällaisille retkille lähtiessäni aamuisin, peurojen näkeminen teiden varsilla ei todellakaan ole ollut mitenkään harvinaista herkkua, kuten esim alla olevasta kuvasta voi arvailla.

Yllä oleva yksilö oli yhdessä kolmesta laumasta, jotka näin matkan varrella tuona päivänä. Mitään vaaratilanteita ei päässyt syntymään, vaikka kuvan peura itse asiassa käveli autoni edestä muita lauman jäseniä auton ikkunasta kuvaillessani. Eli eivät ne kauheasti autoa pelkää…