Kirahvi
| Englanniksi | Giraffe |
| Afrikaans | Kameelperd |
| Latinaksi | Giraffa camelopardalis |
Kirahvin entinen englannin kielinen nimi ”Camelopard”, kuten myös afrikaans versio ”Kameelperd”, tarkoittaa ”Kamelilepardia”. Tähän on selkeät syyt vähän kamelimaisessa ruumiinrakenteessa ja leopardimaisessa kuvioinnissa. Mitään sukuahan kirahvi ei kummallekaan ole, joten nykyinen nimi on huomattavasti parempi. Kirahvi nimi tulee aragian kielisestä sanasta ”zirāfah”.
Näiden verkkokuvioisten korkeudestaan tunnettuje eläinten urokset ja naaraat erottaa toisistaan otsa kyhmystä. Uroksilla se on hyvin erottuva, naarailla huomaamaton. Sarven tapaiset kallon ulokkeet on molempien sukupuolten edustajilla, mutta naarailla ja poikasilla ne ovat ohuemmat ja usein niiden päässä on karvatupsut.
Pitkästä kaulastaan tunnetulla kirahvilla kaulan osuus selkärangasta on epätavallisen suuri, 52–54%, muilla kavio- ja sorkkaeläimillä osuus on 27–33%. Kirahvin poikasilla kaulan pituus suhteessa selkärankaan on huomattavasti pienempi ja kaula niillä kasvaakin nopeammin kuin muu ruumis. Kirahvin pitkä kaula vaatii voimakkaat lihakset sen liikuttamiseen. Näiden lihasten kiinnityskohta aiheuttaa kirahvin kyttyrän niskan tyveen. Kaulan lisäksi kirahvilla on noin puolen metrin mittainen kieli, joka auttaa sitä ylettämään korkealla sijaitsevaan ruokaan.
| Pituus | ? |
| Korkeus | Uros: 5,5 m Naaras: 4,3 m Kaulaa tästä korkeudesta on noin 2 m |
| Paino | Uros: 1 360 kg Naaras: 680 kg |
Pikän kaulan lisäksi kirahvin raajat ovat epätavallisen pitkät. Niillä se pääseekin pinkomaan noin 60 kmh huippunopeutta lyhyen matkan, tai juosta noin 50kmh kilometrikaupalla.
Nykyään kirahvi on yksi laji, joka jakautuu yhdeksään alalajiin. Toisen käsityksen mukaan kirahvipopulaatioiden geneettiset erot ovat niin suuret, että kyse on kolmesta tai neljästä eri lajista ja seitsemästä alalajista. Näistä määrityksistä huolimatta Keniassa näimme Masaikirahveja ja Etelä-Afrikassa bongasimme Eteläafrikankirahveja. Niiden pääasiallinen ero on siinä, että masaikirahvin kuviointi on huomattavasti epäsäännöllisempi ja tummempi, kuin etelä-afrikkalaisella serkullaan. Kuviointi on jokaisella kirahvilla yksilöllinen.
Seuraavalla matkalla meillä olisi mahdollisuus päästä näkemään myös Rotchildinkirahveja. Ne taas erottaa masaikirahvista vaalemmista laikuista, joiden reunat ovat epäselvemmät. Paras tapa ne tunnistaa on kuitenkin pitkät vaaleat sukat niiden jaloissa.
Kirahvin sydän on suurin kaikista maalla elävistä eläimistä. Uroskirahvin sydän painaakin noin 11 kiloa (ihmisen sydän noin 250-350 grammaa). Moinen pumppu onkin tarpeen, koska kirahvi tarvitsee varsin korkeata verenpainetta, kierrättääkseen verta kaikissa jäsenissään ja kaulaa pitkin ylöspäin aivoihin asti. Veren paineen takia kirahvilla on paksu nahka jaloissa, joka estää liiallisen verimäärän kerääntymisen jalkoihin. Myös kaulassa on verenpainetta tasaava järjestelmä. Ilman sitä kirahvi todennäköisesti pyörtyisi juomassa käynnin jälkeen nostaessaan kaulansa pystyyn.
Kirhavilla on varsin suuret aivot ja niiden käyttäytymisen perusteella (hyvä muisti, monipuolinen kommunikaatio, kyky sopeutua uusiin olosuhteisiin) ne ovat todennäköisesti aika älykkäitä. Kirahvien älykkyyttä on kuitenkin tutkittu varsin vähän, joten tästä ei vielä ole varmempaa näyttöä.
Kirahvit selviävät noin kaksi viikkoa juomatta, koska ne saavat suuren osan tarvitsemastaan vedestä syömistään kasveista. Kirahvin juominen on melkoisen hankalan näköistä hommaa, koska sen kaula ei ole riittävän pitkä jalkoihin verrattuna, että se ylettäisi veteen seisoessaan normaalisti. Alettuaan juomaan, se voikin sitten ryystää kerralla noin 55 litraa. Eli kolme kirhavia voisi tyhjentää keskikokoisen kylpyammeen.
Kirahvit ovat immuuneja monille muille eläimille haitallisille myrkyille, jonka takia ne pystyvät syömään monipuolisesti erilaisia kasvea. Niiden ruoansulatus on myös harvinaisen hyvin sopeutunut kovien kasvin osien syömiseen. Niiden 4 vatsaa auttavat syödyn ruoan erittäin tehokkaassa hyödyntämisessä. Kirahvit osaavat myös märehtiä, eli nekin tuovat ruokaa vatsoistaan takaisin suuhun uudelleen pureskeltavaksi (melkoinen matka ruoalle kulkea niiden kurkkua pitkin edes-takaisin). Korkeutensa takia kirahvit myös pääsevät käsiksi useisiin kasvien osiin (noin 4,5 metrin korkeudessa), joihin muuta eläimet eivät yletä. Näillä eväin kirahvit pystyvät selviytymään yllättävänkin karuissa ja kuivissa olosuhteissa, joissa varsinkaan niiden kokoisen eläimet eivät yleensä selviytyisi.
Vaikka kirahvi tehokkaasti ravintonsa, ovat niiden kakkakasat melkoisia. Yksi läjä voi olla noin 30 cm korka ja painaa 9 kiloa. Näitä läjiä sitten muut eläimet käyttävät ruoakseen ja varsinkin kuivalla kaudella saadakseen nestettä. Yhdet kirahvin jätöksiä syövistä eläimistä ovat norsut. Kirhavien elimistön mikro-organismit ja bakteerit tietenkin päätyvät myös ulosteisiin, mutta nämä ovat usein terveellisiä kasoja syöville eläimille.
Lajina kirahvi on määritelty vaarantuneeksi. Luokitus kuitenkin vaihtelee paljon alalajin mukaan. Nubiankirahvi näistä onkin jo äärimmäisen uhanalainen. Pääasialliset syyt kirahvien kantojen vähenemiseen ovat elinaluidemenetys ihmisille ja metsästys ruoaksi. Kirahvien määrä on tippunut 155 000 yksilöstä vuonna 1985, 2016 laskettuun 97 500 yksilöön (määrä tuskin on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana). Tutkimusten mukaan, yllättäen kaikkein pitkäkaulaisimmat yksilöt eivät suinkaa ole niitä, jotka selviävät parhaiten karummissa olosuhteissa.
Lähteet:
Yksi kommentti