Juovagnu
Tämä toinen nykyisin Afrikan savanneilla elävistä Gnu-lajeista, on se runsaslukuisempi. Noin miljoona vuotta sitten juovikkaasta sukulaisestaan eronneita eteläisessä Afrikassa asustavia valkohäntägnuitakin meillä olisi ollut mahdollista päästä näkemään Etelä-Afrikan matkallamme, mutta onnistuimme näkemään vain näitä juovagnuita sielläkin. Keniassa näimme vain pari yksittäistä yksilöä, joten kyllä juovagnut Etelä-Afrikassa kelpasivat.
Nämä lehmäantilooppien sukuun kuuluvat otukset ovat todennäköisesti tunnetuimpia vuosittaisesta vaelluksestaan Serengeti-Maran alueen ympäri, jossa noin miljoona yksilöä kiertää vuosittain savannia ruo’an perässä.
| Englanniksi | Blue Wildebeest Common wildebeest Brindled gnu |
| Afrikaans | Blouwildebees |
| Latinaksi | Connochaetus taurinus |
Kiintoisasti nimensä gnut ovat saaneet alunperin valkohantäguille annettuina. Englannin kielinen nimi ”Wildebeest” on itse asiassa suora hollannin kielinen sana, joka tarkoittaa suurin piirtein villihärkää tai villinautaa, jota varsinkin valkohäntägnu paljon muistuttaakin. Hollantilaiset törmäsivät valkohäntägnuihin jo 1700 luvulla eteläisessä afrikassa ja juovagnuhun eurooppalaiset tutustuivat vasta 1800 luvun puolella.
Sanan ”gnu” arvellaan tulevan San kansan valkohäntäguta tarkoittavasta saanasta ”nu”, joten siinäkin ollaan puhuttu siitä toisesta gnusta.
Ruumiinrakenne
| Pituus | 290 – 505 cm |
| Säkäkorkeus | 135 – 150 cm |
| Paino | 180 – 250 kg |
Gnu-vasikka painaa syntyessään noin 21 kiloa ja on heti osaa heti syntymän jälkeen muutamassa minuutissa kävellä ja lähtee seuraamaan laumaansa. Tämä onkin niille elin tärkeää, koska muuten tällaiset vauvat joutuisivat nopeasti petojen saaliiksi. Vasikoista noin 20-50 % joutuu petojen saaliiksi. Eloonjäännin mahdollisuudet paranevat sitä mukaa mitä suuremmassa porukassa vasikka oleilee.
Yhteiselo muiden eläinten kanssa
Gniuden pääasiallisia saalistajia ovat leijona, hyena, savannikoira, gepardi, leopardi ja niilinkrokotiili. Krokotiilit varsinkin suosivat gnuita sapuskana. Suurena ja vahvana sarvipäänä gnu ei kuitenkaan ole helpoin saalis millekään pedolle. Lisäksi lauma suojaa nuorimmaisiaan, joten pedot yleensä yrittävät erottaa muusta laumasta nuoria ja/tai heikkoja yksilöitä, joiden kaataminen on helpompaa ja riskittömämpää. Gnut muodostavat myös todella tärkeän osan korppikotkien ruokavaliosta. Korppikotkat syövätkin noin 70% kaikista gnuiden ruhoista. Yhteys lajien välillä on niin vahva, että korppikotka kannat romahtavat yleensä gnuiden mukana.
Gnu laumojen seassa on usein varsinkin seeproja. Eläimet auttavat tällä tavalla toisiaan huomaamalla helpommin pedot ja varoittamalla niistä toisiaan ja suuremmassa porukassa yksittäisen eläimen saaliksi joutumiselle on vaan pienemmät mahdollisuudet. Gnut ovat myös harvinaisen hyviä kuuntelemaan muidenkin lajisten eläinten varoitushuutoja. Esimerkiksi ne voivat reagoida jopa paviaanien hälytyksiin. Tutkimuksessa gnut myös erottivat paviaanien hälytykset ja muut hyvin samankaltaiset huudot toisistaan. Gnut myös osaavat organisoida vartionnin niin, että vain osa laumasta nukkuu kerrallaan toisten pitäessä vahtia.
Muut eiläimet hyötyvät gnuista. Esimerkiksi savannigasellit löytävät suosimaansa tuoretta ruohoa kulkemalla vähän gnuiden perässä alueella, jonne gnuiden tallaamalle ja lannoittamalle maalle kasvaa niiden suosimaa uutta ruohoa. Toisaalta suurien gnulaumojen ollessa alueella, kirahvien poikasten on huomattu joutuvan petojen kynsiin harvemmin.
Levinneisyys
Juvagnut asustelevat Saharan eteläpuolisen Afrikan etelä ja itäosissa. Suuren vaelluksen voisi olettaa käsittävän gnu-antilooppien koko elinalueen, mutta todellisuudessa se tapahtuu vain varsin pienellä osalla niiden elinaluetta. Tosin sillä alueella elääkin sitten suurin osa kaikista villeistä juovagnuista. Näilläkin alueilla osa gnuista jättää vaeltamisen väliin ja pysyy enemmän tai vähäemmän samoilla seuduilla ympäri vuoden.
Alla olevassa kartassa sininen ja vihreä ovat juovagnuiden elinaluetta Afrikassa. Vihreä on Serengeti-Masai Maran aluetta, jossa suuri vaellus tapahtuu. Keltaisella alueella asustelee valkohäntägnut.
Poikasten syntymän aikaan gnut suuntaavat alueille, jossa on tarjolla hyvin fosfori ja typpipitoista ruohoa, jota imettävät emot tarvitsevat maidon tuotannossa. Tästä syystä suuri vaellus vie Gnut Serengetin eteläosien tasangoille poikimisen aikaan.
Uhanalaisuus
Kuten varmaan miljoona eläintä tekemässä suurta vaellusta voi antaa ymmärtää, juovagnu ei ole erityisen uhanalainen laji. Ne ovat isompien saalistajien ruokalistalla, varsinkin täpälähyenat ja leijona tekevät niistä mielellään ateriansa ja kilpailu elintilasta ihmisten karjan kanssa verottavat kantaa, mutta niiden määrä on pysynyt varsin vakaana viime aikoina. Ihmiset syyttävät myös gnuita tautien tartuttamisesta karjaansa, joka aiheuttanee jonkin verran yhteenottoja.
Juovagnuita arvioidaa elävän villinä noin 1,5 miljoonaa yksilöä, joista noin 1,3 miljoonaa Serengeti-Maran alueella.
