Eläin- ja Afrikkatietoutta

Lukuläksyjä

Tokaluokkalisena Sofialla on lukuläksynä päivittäin lukea 15 minuuttia. Yleensä osana luetaan kappale läksykirjasta, mutta lopun siitä 15 minuutista voikin sitten lukea omaa kirjaa. Olemme viime päivinä hyödyntäneet tätä niin, että Sofia on lukenut ääneen eläintietokirjasta afrikan eläimistä. Eilen opimme uutta seuraavista eläimistä:

• Hirviantilooppi: Emme olleet tajunneet miten isoja nämä oikeasti ovat. Uros voi painaa jopa tonnin ja sen säkäkorkeus voi venähtää jopa 180cm. Eli pää sitten liikkuu varmasti hyvän matkaa yli kahdessa metrissä. Vertailun vuoksi suomalaiset hirviurosten lukemat ovat 700kg ja 210cm. Eli suomen hirvet ovat vähän korkeampia mutta hoikempia. Joka selittynee helposti sillä, että tällainen ruumiinrakenne sopii paremmin meidän lumisiin olosuhteisiin.
• Pahkasika: Varsinkin afrikka-videoiden perusteella näistä on saanut kuvan kohtuu pieninä otuksina. Noh, puolentoista metrin pituinen ja 150kg painoinen jässikkä ei taida mikä pikku söpöliini oikein olla. Toki suuri osa pahkasioita pienempiä. Mielikuva pienehköstä otuksesta on tainnut tulla siitä, että niillä on videoissa usein varsin paljon isompia elämiä samoissa kuvissa. Esimerkiksi leijonia bumba-paistia havittelemassa. Se että pahkasiat pärjäävät pitkiä aikoja juomatta, jäi vielä askarruttamaan, koska siitä ei mitään tarkempaa sanottu. Pitänee vielä googlailla tästä asiasta lisää, kun nopea googlaus ei asiaan lisää valaistusta myöskään tarjonnut.
• Hyeena: Uutta tietoa meille oli se, että tarinoiden mukaan hyeenat ovat varastaneet lapsia ja kaivaneet ylös hautoja. Eihän tuota varsinaisesti ole vaikea uskoa, että jotain tuollaista olisi voinut tapahtua. Taitava saalistaja + ihmislapsi sopivan kokoisena saaliina melko varmasti johtaa siihen, että muutama lapsi on hyeenan suihin joskus joutunut. Toisaalta hyeenat usein varastavat muilta petoeläimiltä niiden piilottamia saaliita. Joten hautajaiset ehkä näyttävät hyeenalle lihan piilottamiselta maan alle. Miksipä hyvä kaivaja ei ”saalista” kävisi ylös kaivamassa, jos maha on vähän tyhjän tuntuinen?

Savanni hengittää

Vähitellen edenneessä kirjan lukemisessa olen vihdoin päässyt savanneja käsittelevään osuuteen. Tässä muutamia mieleen jääneitä juttuja:

• ”Kesyt leijonat”:
  • Leijonat jotka hakeutuvat safariautojen varjoon, eivät ole harvinaisuus. Puistoissa joissa käy ennemmän turisteja, leijonat tottuvat autoihin niin hyvin, että ne pitävät niitä lähinnä päivänvarjoina. Sitten ne voivat hyvinkin siirtyä auton antamaan varjoon, jos safariporukka sattuu lähettyvillä pysähtymään. Eli meillä voi olla aika hyvätkin mahdollisuudet siihen, että saadaan muutama lähikuva jalopeuroista matkan aikana. Vaikkakin, Tsavon puistot vetävät vähemmän turisteja, niin ainakin Nairobin kansallispuistosta ja Amboselistä todennäköisesti löytyy enemmän ihmisiin tottuneita leijonia.
• Pakettimatkan valinta:
  • Kirjoittajan afrikan matkoilla sattuneiden tapausten perusteella voin sanoa, että olen varsin tyytyväinen valintaamme lähteä tällaiselle valmiiksi järjestetylle pakettimatkalle. Hienoja, harvinaisia ja varmasti ikimuistoisia kokemuksia hänelle on taatusti afrikasta kertynyt, mutta myös muutamia pikku virheitä on matkan varrelle osunut. Esimerkiksi nukkuminen peläten sitä, että lauma lähes tonnin painoisia afrikanpuhveleita saattaa jyrätä teltani alleen koska tahansa, ei kuulosta kovin rentouttavalta tavalta viettää yötä. Eli opitaan tällä reissulla vähän ”pelisaääntöjä” oppaiden pitäessä huolen siitä ettemme pääse ensikertalaisen tyhmyyksiä tekemään liiaksi.
  • Jos afrikkaan uudelleen joskus tulee lähdettyä, ehkä silloin voisi harkita vähän omatoimisempaa reissua?
• Nairobin kansallispuisto:
  • Tämä puisto on kirjoittajan mukaan useille ihmisille ensimmäinen kosketus villiin Afrikan luontoon. Vain 7km päässä pääkaupungin keskustasta sijaitseva puisto on todellakin harvinainen ja varsin vierailijaystävällinen yhdistelmä. Meillehän tämä tulee myöskin olemaan se ensimmäinen puisto johon tustumme, joten pääsemme omakohtaisesti testaamaan kuinka hyvä se on. Heti perään on luvassa kolmessa muussa puistossa vierailut, joten jälkeen päin ehkä osaamme sanoa jotain Nairobin puiston tasosta ja eroita muihin verrattuna.
  • Nairobin kansallispuistolla on tärkeä rooli sarvikuonojen suojelemisessa sukupuutolta. Kolmelta suunnalta aidattu suurkaupungin läheisyydessä oleva puisto on helpoimpia valvottavia kohteita, joten siellä nämä salametsästäjien himoamat sarviniekat saavat oleskella kohtuullisessa turvassa. Meillekin hyvä juttu, koska tämä on toinen niistä vaikeammista Big 5 jäsenistä päästä näkemään. Nairobin ”sarvikuonopuistossa” tähän on lähes parhaat mahdollisuudet koko Afrikassa.

Webbikameroista havaittua & Kenian lyhyt sadekausi 2023

Afrikkalaisia webbikameroita silloin tällön vilkuiltuani on niistä ollut havaittavissa se, että sadekausi on taas ohi. Ruoho alkaa kellastumaan ja eläimiä alkaa taas näkyä enemmän kameroissa. Lähinnä isot eläimet niillä vierailevat. Enimmäkseen norsuja ja kirahveja olen nahnyt. Ilmeisesti pienemmille eläimille vielä riittää vettä muuallakin, mutta isompien otusten isompi jano vaatii isompia lammikoita. Niitä ei enää löydykkään niin helposti luonnosta, joten näille ihmisten järjestämille juomapaikoille on taas tarjolla ”asikkaita”.

Kun nyt vähän googlailin Kenian säästä, niin viime kuukausina havatsemalleni vehreydelle on ollut hyvät syyt. El Ninon takia Keniassa satoi tänä vuonna marras kuussa yli keskimääräisten määrien. Jopa niin paljon, että tulvat olivat vaivanneet maan eteläosaa. Joulukuussakin sateita riitti mutta tämän vuoden puolelle tultaessa, säät ovat palailleet aika normaaliksi. Hyvä, että maata viime vuodet vaivannut kuivuus sai päätepisteensä, se alkoi olla tosi suuri ongelma luonnolle ja eläimille, kuten myös ihmisille. Tosin tulvilla on omat ja varsin runsaat haittapuolensa. Melkoista äärimmäisyydestä toiseen poukkoilua tuo Afrikan sää näyttää olevan… Vaikka ei kait se uutta ole ihmisille, jotka asuvat maassa jossa kesä- ja talvilämpötilojen ero on helposti yli 50 astetta?