Antilooppien suuri vaellus
Varsinkin Kenian ja Tansanian kiertomatkamme yhteydessä tämä yhdeksi Afrikan seitsemästä iheestä kutsuttu tapahtuma tulee mainittua usein, joten kirjoitellaampa siitä oma sivunsa, jotten joudu kauheasti joka kerta kirjoittelemaan, vaan voin linkittää tämän sivun aina tarpeen tullen.
Mikä se on?
Antilooppien suuri vaellus tarkoittaa antilooppien vaellusta Serengeti-Masai Maran alueen ympäri vuoden aikana. Vaellukseen ottaa vuosittain osaa 1,4 – 2,5 miljoonaa eläintä. Suurimman osan näistä muodostavat juovagnut ja seeprat, mutta mukana kulkee muitakin ruohoa syöviä eläimiä ja jonkin verran petoja seuraa tietenkin näin suurtä ”seisovaa pöytää”. Tämä on muuten maailman toiseksi suurin vuosittainen vaellus. Etelä-Sudanin ja Etiopian alueella tapahtuu se suurin vaellus (Great Nile Migration), mutta vähemmän tunnettu vaellus, johon ottaa osaa jopa 6 miljoonaa eläintä!
Reitti
Alla olevassa kartassa näkyy retti ja mihin aikaa vuodesta eläimet ovat milläkin alueella.
Vaellus tapahtuu sateiden mukaan, joten aikataulu voi huikan muuttua vuosittain. Ehkä enemmänkin ilmanston lämpenemisen aiheuttamien suurempien muutosten takia. Ihan helposti isoja muutoksia ei kuitenkaan tapahdu, koska vaelluksen katsotaan alkavan helmi-maaliskuussa, jolloin gnut saavat poikaset reitin eteläosasan rehevillä tasangoilla, jossa on siihen aikaan vuodesta runsaasti ruokaa poikasille.
Heinä-Elokuussa laumat ovat päässeet pohjoisessa Kenian rajalle, jossa niiden on ylitettävä valtioit erottava Mara-joki. Jos olet nähnyt Afrikka-dokumentin, missä gnu-antiloopit ylittävät krokotiilejä kuhisevan joen, se on kuvattu todennäköisesti elokuun kieppeillä Mara-joella, jossa tämä dramaattinen näytelmä toistuu vuosittain.
Lokakuussa laumat alkavat suunnata sateiden perässä takaisin etelään keski-Serengetin itäisten osien kautta. Jotta ne pääsevät takaisin Etelän tasangoille poikimaan ja aloittamaan kierroksen alusta uudelleen. Ne saapuvat etelään joulu-tammikuussa.
Vaelluksella tapahtuu
- Noin 2 miljoonaan eläintä kiertää Serengeti-Mara-alueen ympäri.
- Eläimissä on noin 1,2 miljoonaa juovagnuta, 300 000 seepraa, 470 000 erilaista gasellia, ja tuhansia Topeja
- Reitin pituus on noin 1600 kilometriä, mutta vaihtelee tietenkin paljon, koska sisärata tällä kierroksella on reilusti ulkorataa lyhyempi.
- Osa eläimistä käy myös Ngorongoron, Maswan ja Grumetin suojelualueiden puolella kierroksen aikana.
- Vaelluksen aikana vuosittain kuolee noin 250 000 Gnu antilooppia ja 30 000 seepraa.
- Gara ja Grumeti jokien ylityspaikoilla laumoja väijyy noin 3000 krokotiiliä. Korokotiilin hyökkäys saa aikaan paniikia muissa eläimissä, jolloin ne helposti ajautuvat syvään veteen virran vietäväksi. Tämän ja muista syistä hukkumisten takia yli 50 eläintä hukkuu yhtä krokon hyökkäystä kohti.
- Noin 350 000 poikasta syntyy muutaman viikon aikana etelän tasangoilla.
- Pedoilla on juhlat, mutta poikasia syntyy niin paljon, että se toimii niiden suojamekanismina. Pedot eivät yksinkertaisesti ehdi niistä tappamaan kovin merkittävää osaa.
- Hirveä määrä turisteja tulee katsomaan varsinkin Mara joen ylitystä.
Mahtavan shown kääntöpuoli
Tämä suuri show tietenkin kiinostaa ihmisiä ympäri maailman. Tässä tapauksessa jopa siinä määrin, että siitä on alkanut tulemaan todellinen ongelma. Varsinkin Mara joen ylitys on ajoittain niin ruuhkainen, että eläinten alkaa olla vaikea tehdä sitä joen ylitystä, jota ihmiset ovat tulleet katsomaan.
Esimerkiksi 2025 heinäkuussa Mara joella oli niin paljon autoja pakkautuneena niille muutamille kohdille, joista antiloopit pystyvät joen ylittämään, että ne eivät yksinkertaisesti enää mahtuneet autojen ohi. Tästä tuohtunut safari-opas oli aihauttanut melkoisesti keskustelua, avautumalla ongelmasta sosiaalisessa mediassa. Jossain kohtaa ylityspaikalla oli laskettu olevan 156 autoa paikassa, jossa niitä pitäisi olla mielellään noin kymmenen. Safari-maasturit eivät ole mitään pikku-autoja, joten on hyvin ymmärrettävää, että niiden ohi pääseminen on eläimille ongelma. Moinen on vaarallista sekä eläimille, että ihmisille.
Kaikessa on tietenkin kyse rahasta. Ihmiset maksavat mahtavasta showsta ja tässä tapauksessa matkojen järjestäjillä tarjontaa on liikaakin. Rahan ohjaavasta vaikutuksesta selkeä näyttö on se, että Kenia korotti vuosi sitten Masai Maran lippujen hintoja ja sen seurauksena ruuhkat siirtyivät Tansanian puolelle Serengetiin, jossa on jo valmiiksi paljon turisteja. Kummallekin puolelle tarvittaisiin parempia sääntöjä ja niille valvontaa, jottei koko tilanne räjähdä käsiin.
Puistot paremminkin pienenevät kuin suurenevat, mutta samalla niiden alueelle rakennetaan lisää lodgeja turisteja varten. Jos kehitys jatkuu näin, minnekäs ne eläimet joita ihmiset tulevat katsomaan pian enää mahtuvat? Lodgethan eivät vie ympäristöstään vain sitä rakennuksen käyttämäää tilaa, vaan sähkön ja veden tuottamisella on myös omat vaikutuksensa. Turismissa liikkuu paljon rahaa, josta useissa Afrikkalaisissa yhteisöissä on pulaa. Mutta jos ylellisen lodgen pistää pystyy kansainvälinen yritys, ei paikalliset paljon turismi-dollareista pääse nauttimaan. Paikallisen ihmisen jolla ei ole juoksevaa vettä tai sähköä, voi olla vähän vaikea ymmärtää miksi se turismi hänelle on hyvä juttu.
Asiasta hyvä artikkeli MSN.COMissa.
Tuota lukiessa tuli mieleen, että onneksi emme ole ihan siihen pahimpaan turisti-sesonkiaikaan liikkeellä, joten ehkä emme joudu ihan noin pahoista ruuhkista kärsimään. Tai varsinkaan, että emme ole tilannetta pahetamassa. Myös telttalodget tuntuvat luontoystävällisemmältä vaihtoehdolta kuin loisto-hoitellin tasoiset lodget.
3 Kommenttia