Antiloopeista asiaa

Tutustuimme vähän antilooppeihin, jotka eivät ole kauheasti kiinnostaneet tähän mennessä. Pieni tustuminen näihin otuksiin kuitenkin paljasti niistäkin useampia mielenkiintoisia faktoja. Varsinkin kun alkoi miettimään mitä niiden kyvyt hyppiä käytännössä tarkoittavat. Huippunopeuksissa nopeimmatkaan antiloopit eivät ihan pärjää nopeimmille pedoille, mutta ne pystyvät juoksemaan lujaa paljon pidempään. Eli pedolle jää varsin lyhyt aika saada antilooppi kiinni heti jahdin alussa, muuten ne kaikkoavat horisonttiin ja samalla tietenkin koko lauma myös huomaa takaa-ajajan.

Antilooppilajeja on maailmassa 91 erilaista ja 13 niistä kuuluu gaselleiksi kutsuttuun alalajiin. Eli kaikki gasellit ovat antilooppeja, mutta vain osa antiloopeista on gaselleja. Huom! Edellisessä ei ole huomioitu rap-bandiä nimeltä Gasellit 🙂 Antilooppien 91 eri lajsta 72 asuu tätä nykyä afrikassa. Se on tietty aika luonnollista, koska monet antiloopit asustelevat savanneilla tai niiden reunamilla, joten sopivia asuinpaikkoja niille ei kovin monesta paikasta maapallolla löydykään.

Tällä sivulla tiedot ja kuvat antiloopeista on suurimmaksi osaksi peräisin Wikipediasta (linkit lähteisiin otsikoissa), jonkin verran tietojen ristiin tarkistusta muiden sivujen perusteella on toki tehty ja joissain tapauksissa suomenkielisten nimien löytäminen vaati pientä salapoliisin työtä.

Gnu (Wildebeest)

Näitä kookkaita (250 kg & 150 cm) antilooppeja meidän pitäisi päästä näkemään reissun aikana. Ne ovat runsaslukuisimpia savanin asukkaita. Laumat näyttävät usein vielä isommilta, koska seassa on normaalisti myös vähän seeproja ja ehkä muitakin ruohoa syöviä otuksia. Iso lauma saa turvaa siitä, että niillä on useampia silmiä, korvia ja kuonoja havaitsemassa saalistajia. Gut voivat saavuttaa jopa 40 vuoden iän, joka on antiloopeille varsin pitkä ikä. Näin vanhat yksilöt luonnossa ovat harvinaisia ja normaalisti ne elävän noin 20 vuotiaaksi… Olettaen etteivät joudu aiemmin petojen suihin.

Guita on kahta eli alalajia. Keniassa tulemme todennäköisesti näkemään juovaguita (blue wildebeest), jonka kuva on tuossa yllä. Eteläisemmässä afrikassa asutavia valkohäntägnuita (black wildebeest) emme tällä matkalla pääse bongailemaan. Tämä vähän pienempi lehmäantilooppi asustelee vain Etelä afrikassa, eivätkä ne vaella tuoreen sapuskan perässä vuosittain kuten isommat juovikkaat sukulaisensa tekevät.

Dikdik, eli käräsantilooppi (Dik-dik)

Tämän varsin erikoisen nimensä tämä pikku antilooppi (3-6 kg & 30–40 cm) on saanut äänistä, joita naaras dikdik päästää, kun se tuntee itsensä uhatuksi. Näitä pikkukavereita elelee eteläisen ja itäisen afrikan pesaikkoisilla alueilla, joten saatamme sellaisen tuurilla päästä näkemään. Pieni arka eläin, parenina (ei laumassa) eleleminen ja pensaikkoiset elinalueet tekevät moisen bongaamisen kyllä melko vaikeaksi, vaikka niitä lähistöllä useampiakin majailisikin. Tosin ne välttelevät pitkää ruohoa, koska ne eivät pienen kokonsa takia tarkoilla silmillään näkisi petoeläinten lähestyvän. Täm voi vähän helpottaa eläimen bongaamista.

Kärsäantiloopit ovat harvinaisen hyvin kuumuutta ja kuivuutta kestäviä ja voivatkin tulla toimeen jopa 40 asteen läpötiloissa. Aavikkoisempiin olosuhteisiin sopeutumisesta kielee sekin, että ne voivat tiivistää pissansa, joka auttaa niitä säästämään vettä kropansa sisällä. Tästä johtuen niiden ei käytännössä tarvitse juoda ollenkaan. Ne saavat tarvitsemansa veden syömistään kasveista.

Elandi, eli Hirviantilooppi (Common Eland)

Vaikka antiloopista tulee yleensä mieleen siro ja nopea eläin, on niidenkin heimossa isompiakin jässiköitä. Näitä ”tavallisia” versiota elelee Kenian eteläosissakin, joten saatamme vaikka päästä sellaisen näkemään. Elandi on toiseksi suurin antilooppilaji, josta suurempi versio, eli Jättiläis Elandi on se kaikkein suurin (1000kg & 180cm). Niitä ei Keniassa elele, joten jää se suurin näkemättä. Eiköhän tämä perusversiokin kelpaa kun silläkin säkäkorkeutta voi olla ainakin 1,6 metriä ja painoa karvan verran vajaa tonni (942 kg).

Varsinkin tuon painon huomioon ottaen, se että elandi voi hypätä paikaltaa puolitoista metrisen aidan yli, on aika vaikuttava suoritus… Jalkojenkin täytyy olla melkoisen vahvat, kun se ei niitä katko aina moisen hypyn jälkeen.

Hyppyantilooppi (Springbok)

Tämä keskikokoinen (paino: 25–45 kg, säkäkorkeus 71 – 86 cm ) antilooppi on todellakin nimensä mukainen otus. Paetessaa ne yleensä hyppivät noin 2 m korkuisia loikkia normaalin juoksemisen sijaan tai ohessa. Parhaimmillaa nämä voivat pompata 3,5m korkealle ja 15m pitkälle. Eli jos linja-auto (sellainen 12 metrinen kaupunkiversio) olisi vähän vähemmän kulmikas, voisi hyppyantilooppi hypätä sellaisen yli pituussuunnassakin… Kun nämä pomppijat pääsevät vielä lähemmäs 90kmh nopeuksia, niin ne mahtavat olla petojen mielstä melko hankalia takaa-ajettavia. Itse asiassa useimmat pedot ne kuulemma jättävätkin rauhaan, paitsi tietenkin silloin kun antiloopeilla on poikasia.

Nämä antiloopit majailevat eteläisessä afrikassa, joten tuskin tulemme niitä näkemään. Jos tämän näköinen happuli tulee vastaan, se on todennäköisesti Thomsonin Gaselli, jolla on hyvin samanlainen väritys (kuten tuolta vähän alempaa näkyy).

Impala (Impala)

Tämä Chevrolet mallin kaima on myöskin melkoinen menijä. Hyppyantilooppia isompana (40–76 kg & 70–92 cm), se ei ole ihan yhtä nopea tai pitkälle pomppiva tapaus, mutta noin 80kmh nopeus ja 3 metriä korkeat ja 10 metriä pitkät hypyt eivät nekään ole mitään ihan pikkuisia ponkaisuja. Henkilöauton yli tuollainen ponkaisee siis vaivatta… Vaikka se sattuisi olemaan isompi katumaasturikin. Kyllä tuollaisetkin pmput auttavat kummasti petoja paetessa, kun Impalan hypätessä puskan yli, takaa-ajaja joutuu yleensä kiertämään ne.

Thomsonin gaselli (Thomson’s gazelle)

Vaikka tämä otus onkin edellisiä pienempi (20–35 kg & 60–70 cm) on se silti maaeläinkunnan neljänneksi nopein juoksija. Lähes 90kmh nopeudellaan se on selkeästi gepardia hitaampi, mutta huomattavasti kestävämpi juoksija. Nopeuden lisäksi Thomsonin gasellit ovat kuuluisia myös siitä, kuinka nopeasti ne huippunopeuteensa pääsevät. Noin 18 sekunnissa 80kmh vauhtiin kiihdytys olisi ollut kohtuullinen suoritus nomaalille perheautolle minun nuoruudessani…