Afrikanpuhveli

Englanniksi	African Buffalo
Afrikaans	Buffel
Latinaksi	Cyncerus caffer

Tämä, josksu kafferipuhveliksikin kutsuttu, Big Fiven jäsen on melkoisen kokoinen nautaeläin. Uros voi painaa noin 900kg ja tähän kun lisää melkoisen tempperamenttisen luonteen, ei ehkä ole kovinkaan vaikeata uskoa, ettei tätä lajia ole koskaan kesytetty kotieläimeksi. Kovin kesyjä ne eivät tosiaan ole, niiden kun on arvioitu tappavan noin 200 ihmistä vuodessa.

Metsästäjäien keskuudessa afrikanpuhvelia pidetään erityisen vaarallisena eläimenä. Nimet kuten ”the Black Death” (musta kuolema) ja ”the widowmaker” (leskentekijä) lienevät aika ansaittuja. Vaikka 200 ihmisen nitistämisellä vuodessa ei ihan tilaston kärkeen päästäkään, se että noin puolet puhvelin hyökkäyksistä johtaa ihmisen kuolemaan, pistänee miettimään kannattaako näitä otuksia härnätä.

Pituus	240–340 cm
Säkäkorkeus	148–175 cm
Paino	Uros: 500-900 kg Naaras: 350-620 kg

Afrikanpuhvelin sarvien tyvet muodostavat sen päälaelle suojaavan harjanteen. Eli ne eivät kasva suoraan ylös päästä kuten suurella osalla sarvipäisistä eläimistä, vaan lähes suoraan sivulle. Suurella uroksella kaartuvien sarvien kärkien väli voi olla noin metri.

Tällainen jässikkä tarvitsee tietenkin reippaasti ruokaa ja se onkin Afrikan tehokkaimpia ruhon syöjiä. Se ei myöskään ole erityisen tarkka ruhojen suhteen vaan pistää sileäksi kaiken laiset ruohokasvit. Tämä on itse asiassa hyödyllistä muille vähän ruokavaliostaan tarkemmille ruokailijoille, koska puhvelien jälkeen ne pääsevät helpommin käsiksi omiin herkkuihinsa, kun valtalajit on syöty lyhyemmiksi.

Afrikan puhvelien täytyy juoda päivittäin, joten ne yleensä pysyttelevät vesitöjen läheisyydessä. Varsinkin kuivien kausien aikana nämä ovat tietenkin myös petoeläinten saalistuspaikkoja. Puhvelien kokoontuminen suuriin laumoihin (usein 50-500 yksilöä), tekee niistä vaikeasti kaadettavia saaliita mille tahansa pedolle. Joillain alueilla leijonat ovat erikoistuneet afrikanpuhvelien metsästämiseen, mutta muut pedot harvoin puhveleita vaivaavat. Leijonatkin saavat pitää varansa, koska puhvelit voivat hyvinkin tappaa saalistajansa tilausuuden tullen. Vaaran uhatessa, lauma kerääntyy nuorempien yksilöiden ympärille muuriksi, tai kuullessaan lauman jäsenen hätähuutoja, lauma suuntaa apuun. Näin yhteisvoimin toisiaan puollustava lauma pistänee useimmat pedot harkitsemaan vähemmän riskialtista ateriaa, mieluummin kuin edes yrittävän saada puhvelia pöytään

Kenian matkallamme oppaamme kertoi, että paikallisen sanonta puhveleista menee suurin piirtein näin: ”Kun näet yhden, näet monta.” Viitannee juurikin afrikanpuhvelien laumakäyttäytymiseen. Ne kun eivät, vanhoja uroksia lukuunottamatta, käytännössä koskaa liiku yksin. Ne yksikseen elelevät vanhat urokset ovat muuten sitten niitä ihmisille kaikkein vaarallisimpia yksilöitä.

Afrikanpuhveleita on jäljellä noin puoli miljoonaa yksilöä ja laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi kannan viimeaikaisen pienenemisen takia. Suurin uhka niillekin on elinalueiden kutistuminen ihmisten ja heidän karjansa vallatessa puhvelien elinalueita. Big five:n jäsen on tietenkin myös haluttu saalis monelle metsästäjälle, joten afrikanpuhvelin maine on tässä kohtaa kääntynyt sitä vastaan. Jonkin verran niitä metsästetään myös pelkästään ruoa’aksi.

Keniassa näimme näitä jässiköitä sopivalta etäisyydeltä, ja kyllähän ne vaikuttavia ilmestyksiä ovat. Omalle kohdalle on osunut myös huomattavasti lähempiä kohtaamisia afrikanpuhvelin aasialaisten serkkujen eli vesipuhvelien kanssa. Niitä kun tallusteli vastaan Thaimaassa moottoritiellä ajaessani…