Matkan viimeinen kokonainen safari-päivä Amboselissa

Tämä oli ensimmäinen aamu, kun Sofialla oli vaikeampaa herätä. Koska herätys oli kello 5:15, ei se nyt mikää erityisempi ihme tietenkään ollutkaan. Aamiaistahan ei näin varhain tarjoiltaisi, joten ei meillä varsinaista kiirettä ollut ylös nousta, vaan ehdittiin heräilemään ennen kämpästä ulos lähtöä. Taisimme olla vielä kuuden maissa vähän nukuksissa, koska ehdimme kävelemään ravintolalle asti, ennen kuin tajuttiin, että  Sofian reppu jäi huoneesen. Ehdittiin ihan hyvin reppu vielä hakea, mutta kakunpalan napostelu jäi väliin tänä aamuna. Eipä meillä edellisen päivän ruokien jälkeen mikään nälkä kyllä ollutkaan.

Aamusafarilla

Edellisenä iltana olimme jutelleet Edwardin kanssa sekä kuljettajien toiminnasta, että meidän toiminnasta kuljettajien kanssa. Tänään homma toimikin eri tavalla ja pysähtelimme vähän enemmän ja pidemmäksi aikaa. Tässä oli omat hyvät ja huonot puolensa. Saimme muutamia hienoja kuvia, mutta myöhemmin kuulimme että missasinne pari eläintä, joita ripeämmin edenneet autokunnat olivat nähneet. Molemmissa tavoissa on siis puolensa. Ihan tyytyväinen olen tapaan millä tämä päivä hoidettiin. Saatiin esimerkiksi upeita kuvia auringon noususta Kilimanjarolla.

Mainitun auringonlaskun lisäksi aamun antiin kuuluivat neljän sakaalin ryhmä, tietä ylittävä virtahepo, hurjat määrät famingoja ja aivan auton vieritse kulkeva norsulauma. Ja myöskin ”kuollut lodge”, eli konkurssiin menneen lodgen rauniot oli kiinostavaa nähtävää matkan varrella.

Juurikin tämän kuolleen lodgen ympäristössä näimme suurehkon määrän kuolleita puita. Tämä kuulemma johtuu siitä, että Amboselin kosteikkoisilla alueilla pohjavesi tulee lähemmäksi ja lähemmäksi maan pintaa. Eri kohdissa maan koostumuksesta riippuen vähän eri tahtiin. Tämä sitten aiheuttaa ongelmia puille parillakin eri tavalla. Toisaalta tuliperäisen maan pohjaveden happamuus tai muuten mineraalit saattavat myrkyttää puita ja toisaalta kun maa muuttuu liian märäksi, puut hukkuvat kun juuret ovat täysin vedessä.

Hienoin juttu tällä ajolla olivat auton vieritse kulkevat norsut. Villien norsujen kulkeminen ihan kosketusetäisyydeltä ohi on vaan vaikuttavaa, vaikka samoja eläimiä olimme nähneet varsin paljonkin.

Lodgella päivän viettämistä

Tälle päivälle olisi ollut tarjolla Masai-kylässä käynti. Mutta jäimme lodgelle tällä kertaa. Sofian engalannin kielitaidolla retkestä ei olisi tainnut kovin paljon saada irti, joten uima-allas oli kiinostavampi juttu meille. Retkelle osallistuneet kehuivat kokemusta, joten kannattanee vastaavaan aktiviteettiin osallistua, jos englannin taito & jakasaminen sallivat, kun mahdollisuus kohdalle osuu. 20$ per nenä maksu Masaille kylän ja elmänmenon esittelystä ei kuulostanut kohtuuttomalta korvaukselta.

Meillä Sofian kanssa oli tuttu työn jako lodgella, eli hän likosi altaassa minun naputellessa ylös edellisen päivän tapahtumia altaan vierellä. Tällä kertaa minulla olikin hyvät oltavat, koska käytössä oli jopa pöytä. Tosin paikassa oli omat huonot puolensa. Pöydän yläpuolella olevassa puussa oli marakatteja ruokailemassa ja siinä olikin pienimuotoisen pommituksen kohteena ajoittain, kun puusta tipahteli apinoiden irroittelemaa tavaraa. Ei niistä mitään isompaa haittaa ollut, taisivat olla ”harhalaukauksia”. Mutta tulipa hatulle uusi käyttötarkoitus, se päässä kun ei tarttenut rojua tukasta poistella.

Sofian oltua toista tuntia altaassa, menin häntä huhuilemaan vähintään vettä juomaan välillä. Hän siihen suostuikin ja sen jälkeen piti myös vessa-tauko pitää. Altaalta lähteminen ei kuitenkaan käynyt vielä tässä vaiheessa. Sovittiin sitten, että kirjoittelen vielä päivän loppuun ja sitten tulen itsekin altaaseen ennen kuin lähdemme suihkun kauttan lounaalle. Vähän aikaa altaassa oltuani tuli huomattua Sofian punoittavat olkapäät. Eli suihkuun ja after sun-rasvaamaan häntä huoneeseen.

Lounaalla käytimme edellisenä päivänä hyväksi havaittua tee-se-itse-pasta-pistettä, Ainoa ero edellisen päivän annokseen oli jauheliha, pieni soijalla maustaminen ja päälle laitettu juustoraaste. Tällä kertaa jätimme muut pääruuat väliin kokonaan, kun siellä ei mitään erityisen kiinnostavaa näkynyt ja siirryimme suoraan jälkkäreihin pastan jälkeen. Siinä pöydässä näissä serenan lodgeissa tuntuu aina olevan jotain kiinnostavaa 🙂

Matkajohtajan kanssa kun juttelimme paikallisesta ruokakulttuurista, meille selvisi että Keniassa syödään lähinnä sitä mikä kulloinkin sattuu olemaan tuoretta ja mausteiden käyttö on lähen olematonta. Eniten tarjottuihin ruokiin vaikuttaa mihin heimoon kuulut. Maanvilejelijöillä ja paimentolaisilla on tietenkin vähän erilaisia raaka-aineita tarjolla. Tämä selittikin sen, miksi ruoat ovat koko matkan ajan olleet varsin niukasti maustettuja.

Sapuskan jälkeen menimme huoneeseen vähä huilailemaan. Lisäilin edellisen päivän tarinan väleihin kuvat ja videot & lisäilin ja korkailin tekstejä niitä läpikäydessäni. Lopuksi julkaisin tekstin ennen kuin otin pikku torkut iltapäivän puistoajelua odotellessa.

Lähdimme huoneesta vähän aikaisemmin, kun halusimme käydä pari tuliaista ostamassa lodgen kaupasta ennen retkelle lähtöä. Saimmekin muut ostokset tehtyä, mutta Sofialle suunnitellusta leijona-paidasta ei löytynyt sopivaa kokoa.

Uusia naapureita

Lähes heti lodgelta lähdettyämme näimme vilaukselta leijonia. Vain vilaukselta, koska emme pysähtyneet ruuhkaan niitä pidemmäksi aikaa toljottelemaan. Sofia ei tästä ratkaisusta suuremmin tykännyt, vaikka se ihan järkevä olikin. Klo 16 aurinko porotti vielä varsin kuumasti, joten leijonat mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulisivat köllimään samalla paikalla vähintään hämärän tuloon asti, eli siihen kun palaisimme lodgelle. Vähän tämä tietenkin riskiltä tuntui jättää lauma melkein katsomatta, kun voisihan se kuitenkin päättää vaihtaa maisemaa meidän poissa ollessamme.

Ajelulla näimme vanhoja tuttuja lajeja, mutta jotkut niistä olivat paremmassa paikassa kuvattavaksi. Muutama hyvä kuva tuli napattua kruunukurjesta, isogasellista, savannikorppikotkasta ja sihteerilinnusta. Hetki meillä kului, kun yritettiin löytää gepardi, jonka toinen autokunta oli bongannut. Ei onnistunut, mutta kun kävimme portilla asti, saatiin samalla järkättyä vessatauko halukkaille.

Jonkin verran kello kuuden jälkeen pääsimme takaisin leijonien luo. Siellähän ne edelleen köllivät ruohikossa, mutta olivat tainneet pikkuisen paikaa vaihtaa poissa ollessamme. Lodgelle päin ajellessamme vastaan oli tullut melko tasaisena virtana autoja. Ne olivat poistuneet leijonia kyttäämästä, koska niiden piti palata joko puiston portille tai jollekin toiselle lodgelle. Puistossa kun ei saa liikkua klo 19 jälkeen. Edelleen leijonien kohdalla oli aika monta autoa, joten voi vain kuvitella miten pajon niitä oli tunti sitten ollut. Nyt tilaa oli sen verran, että ehdimme kissoja kiikaroida paristakin eri kulmasta. Onneksi niin, koska muuten emme ehkä olisi huomanneet muusta laumasta vähän erillään makailevaa urosta ollenkaan. Auto kuntamme kameramieskaksikko oli varautunut big fiven kokoon saamiseen kuohuviinillä. Koska olisi todella epätodennäköistä, että leopardin pääsisimme seuraavana päivänä näkemään, päättivät he tämän olevan aika korkata pullo ja otimme lasilliset leijonille ja hyvälle matkaseuralla.

Kenian heimoista

Lodgelle palattuamme Edward pyysi meitä kokoontumaan respaan klo 19:30, joten menimme vieään tavaroita huoneeseen ja vaihtamaan vähän vaatetta.

19:30 Edward opasti meidät istumaan ravintolan luotiopaikalle, mutta hyvin nopeasti totesimme, että siinä on ihan liikaa hyösteisiä yhtään pidempään istuskelemiseen. Saimme kokoustilan käyttöömme ja siellä Edward piti pientä esitelmää Kenian eri heimoista ja niiden tavoista.

Melkoisen kiintoisaa kuultavaa ja melkoisia kultuurishokkeja on todennäköisest ollut matkan varrella useampia kun Edwardin isä on naimisiin mennyt suomalaisen naisen kanssa. Edelleen he ovat naimissa, joten ovat he homman saaneet toimimaan. Vaikka Edwardin vanhemmat eivät kuulemma edes sitä kymmentä lehmää Suomeen lähettäneet.

Esityksen jälkeen olimme Sofian kanssa sen verran väsyneitä, että menimme suoraan nukkumaan käymättä edes illallisella välissä.