Kotia kohti

Aamulla heräsimme puolta tuntia normaalia aikaisemmin, jotta pääsimme klo 6 aamiaiselle ja siitä sitten noin 6:30 viimeiselle puistoajollemme Tarangireen.

Aamua Trangiressä

Ajelimme noin klo 9 asti puistossa, mutta tällä kertaa meitä onnisti todella heikosti eläinten suhteen. Meielenkiintoisin juttu taisi olla hurjan iso puhvelilauma. Laumassa täytyi olla ainakin pari kolmesataa puhvelia. Siis oikeastaan kyseessä ei varmaankaan ollut yksi lauma, vaan jostain syystä puhvelit olivat ”kokoontumisajoilla” useamman lauman voimin samassa joen mutkassa. Näimme kyllä Kenian puolella paljon puhveleita, mutta ei niitä kerralla lähellekään tällaisia määriä ollut näköpiirissä.

Etelän kalkkunasarvekkaasta sain myöskin kunnolliset kuvat, kun edellisenä päivänä ne olivat lähinnä kuolleen näköisiä iltapäivän helteessä rähmällään savannilla.

Vaikka eläimiä emme paljon nähneetkään, aamun ajelu oli varsin rentouttavan rauhallinen, koska muita autoja ei paljon näkynyt ja savannilla oli muutenkin varsin hiljaista. Autossammekin oli tavallist hiljaisempaa, koska juristi kaverukset jättivät tämän kierroksen väliin.

Vielä hetki lodgella

Päästyämme takaisin lodgelle, meillä oli huone vielä noin tunnin käytettävissämme. Kävimme siirtelemässä tavarat oikeisiin laukkuihin ja pistämässä päällemme matkalle sopivampaa vaatetusta ennen huoneelta ulos kirjautumista. Sitten istahdimme aulan exra pehmeälle sohvalle nettiä käyttämään. Sain siinä edellisen päivän tarinat nettiin ja liitettyä niihin kuvat.

Kun tämä oli hoidettu, vaihdoimme vähän paikkaa terassille, josta oli avautui näköala lodgen juottopaikalle. Siellä vieraili vesi- ja kirjoantilooppeja ja juuri kun meidän piti lähteä lounaalle, paikalle tulli vielä norsulauma jossa oli melkein puolet melko nuoria poikasia.

Lounaalla jouduimme ulkoruokintaan uima-altaalle. Tässä kohtaa oli vähän ikävää, että meillä ei ollut kovempi nälkä, koska lodgen henkilökunta teki puugrillillä tosi hyviä makkaroita, kalaa ja kanaa. Niitä olisi ottanut mielellään lisääkin, jos olisi vaan jaksanut.

Tarangirestä pois

Lounaan jälkeen ehdin ottamaan vielä muutamia kuvia agama liskoista ja muista lodgen ympäristön asukkaista, ennen kuin starttasimme matkamme kohti lentokenttää.

Alussa meillä oli vielä ajomatka puiston läpi portille, mutta siinä emme nähneet juuri mitään erityistä. Itse asiassa, yksi auto oli pysähtyneenä leijonaa katsomaan, mutta siitä emme saaneet havaintoa, koska se oli niin kaukana, että eläimen olisi päässyt näkemään vain katon kautta. Meillä oli katto kiinni, joten eipä olisi todennäköisesti onnistunut tämän kissan näkeminen sotkematta meidän aikataulua.

Leijonaa vahtaavassa autossa yksi nainen oli itse asiassa kiivennyt auton katolla olevalle matkatavaroille tarkoitetulle tasolle. Tämä on kiellettyä useammastakin syytä. Ensinnäkin jos kuljettaja joutuu jostain syystä siirtämään autoa, putoat todennäköisesti katolta. Toisekseen, kun olet katolla, erotut auton profiilista mahdollisesti eläimiä kiinnostavalla tavalla. Leopardi todennäköisesti pystyy hyppäämään katolle kerralla ja leijonakin sinne varmaan helposti pääsee kulkemalla konepellin kautta. Eli ei kovin suositeltavaa hommaa kiipeillä safariauton katolle.

Lentokentälle

Suurimmaksi osaksi tiet Tarangirestä lentokentälle olivat oikein hyvät. Asfaltoidut tiet olivatkin meille melkein ennen näkemätön juttu Tansaniassa ja niitä aika tasaisesti ajellessa kaikki taisivat vähän torkkua. Kyseessä ei todennäköisesti ollut tsetse-kärpäsistä saatu unitauti, vaan se että kaikki alkoivat tässä vaiheessa olemaan aika väsyneitä. Päivien ohjelmat olivat olleet tiiviitä ja vaikka emme kauheasti liikkuneet (paitsi uima-altaissa), niin tarkkaavaisina olimme koko ajan olleet ja heräilleet aikaisin joka aamu.

Pysähdyimme Arushassa isoon matkamuistomyymälään, josta teimme vielä viime hetken shoppailut, koska maksamisen pystyi tekemään kortilla. Käteistä rahaa meillä ei paljon jäljellä ollutkaan. Kuskille varatun tipin lisäksi minulla oli 7 dollaria taskussa ja Sofialla 11. Eli aika hyvin oli dollarien määrä arvioitu. Tai oikeammin varamarginaali oli arvattu hyvin, koska maksuja tuli enemmän kuin arvioin alussa. Tansanian rajalla meni 100$ käteistä, koska heille ei kortti kelvannut ja masai-kylässä tuli toiset kulut, joita en ollut arvioinut.

Jatkaessamme matkaa meillä oli mahdollisuus vielä päästä näkemään Kilimanjaro vuori auton ikkunoista. Iltapäivällä se kuulemma on paremmin näkyvissä kuin päivällä, joten olimme paikalla oikeaan aikaan. Vaikka eipä auton ikkunasta otetut kuvat kauheasti säväyttäneet, kun edellisellä Kenian reissulla saimme kuvia Kilimanjarosta jonka edessä norsut tallustavat savannilla.

Matkalla koitin saada kovin kuvaa bensa-aseman pylväästä jossa näkyisi bensan hinnat. On meinaan aika komeata kun litran hinta on 2861. Tietty Tansanian shillinkeinä tuo on vähän reilun euron, mutta kun miettiin yleisen palkkatason olevan 100 eurossa per kuukausi, niin kyllä se menovesi täälläkin kallista on. Litra maksaisi siis noin prosentin palkasta. Eipä ole monella siis varaa autoiluun täällä. Ihmettelin oppaalle sitä, että kaikill asemilla litrahinta oli täsmälleen sama. Se taas johtuu siitä, että valtio kontrolloi bensan hintaa. Sama kuulemma Keniassakin, mutta siellä hinnat ovat alueellisia Tansaniassa koko maassa sama hinta.

Pitipä sitten kysyä kuskilta myös Land Cruiserin tankin kokoa. Tupla tankki, joten siihen menee noin 130 litraa dieseliä. Ei ole halpaa hubaa sen takin täyttäminen. Eikä auto ole myöskään mikään talousihme, vaikka pääasiassa kaksivedolla ajelimmekin pahimpia paikkoja lukuunottamatta. Kori ei ole mitenkään aerodynaaminen ja aika järeästä tavarastakin se on tehty.

Kentällä saimme ottaa kengät pois kahteen kertaan. Kerran tehty tavaroiden läpivalaisu ja metallinpaljastimen läpi kävely ei jostain syystä riittänyt. Ennen laukkujen luovuttamista olimme vielä ottaneet vähän pitkähihaista vaatetta ruumaan menevistä laukuista, mutta siltikään minulla ei pitänyt olla yhtään mitään metallista päällä, mutta silti toinen metallinpaljastin piippasi minun kohdallani. Toinen laite ei sitä tehnyt, joten vähän ihmetytti heidän laitteidensa luotettavuus. Ehkä siksi homma piti tehdä pariin kertaan.

Vessa-stopin ja karkkien shoppailun jälkeen istahdimme alas boardingia odottelemaan kentän wifiä käyttäen. Kirjoittelinkin tämän tekstin odotellessa ja koitan sen laittaa linjoille ennen lähtöä.