Serengetissä

Lähdimme liikkeelle klo 7:15 joten herätys oli klo 6. Tai no sen piti olla. Olin käyttänyt normaalia herätystäni muokkaamalla vain kellonaikaa tarpeen mukaan. Tämä tietty aiheutti sen, ettei herätys toiminut sunnuntaina ollenkaan. Onneksi havahduin naapurista kuuluviin ääniin ja tarkistin kellon. Se oli pari minuuttia yli 6, joten hyvin pysyttiin aikataulussa.

Kevyen aamiaisen jälkeen autoon ja takaisin Mara-jokea kohti. Meillä oli tarkoitus käydä tarkistamassa, josko jokin gnu-lauma olisi ylittämässä jokea. Näihin aikoihin gnut suunnistavat takaisin eteläiseen Serengetiin poikimaan, joten siihen voisi olla mahdollisuudet.

Matkalla tietenkin pysähtelimme useampaan kertaan kuvaamaan joen rannoilla rötköttäviä krokotiilejä virtahepoja ja pääsimmepä näkemään kirahvejakin lähietäisyydeltä.

Joen ylitys

Kello kymmeneksi meidän pitäisi mennä läheiselle pienelle lentokentälle poimimaan seurueemme kuumailmapalloilija. Hän lähti aikaisin aamulla lennolle Serengetin ylle ja söi aamiaisensa sillä reissulla. Odotellessa löysimme yhden gnu-lauman, joka oli yllättäen menossa takaisin Masai Maran puolelle. Ilmeisesti kuuma ja kuiva Serengeti ei ollut niiden mieleen, vaan Marassa oli parempaa ruohoa.

Joen ylitys ei ollut mitenkään yksioikoinen juttu gnu-laumalle. Se yritti pariinkin kertaan lähteä yli, mutta ilmeisesti suoraan edessä uiskenteleva krokotiili sai porukan toisiin ajatuksiin. Sitten pingottiin pois rannasta kunnes joku päätti yrittää uudelleen. Tätä tapahtui kolmisen kertaa, ennen kuin lauma uskaltautui veteen ja yli joesta.

Meille tarkkailijoillekin tämä oli kiintoisa kokemus. Autoilla ei voinut rantaan mennä, koska tämä häiritsi antilooppien päätöksen tekoa. Eli kun ne vihdoin jokeen uskaltautuivat, karautettiin kaikilla paikalla olevilla autoilla rantaan spektaakkelia ihmettelemään. Siinä vaiheessa kun olimme rannassa, kohtuullisen kokoinen osa laumasta oli jo ylittänyt joen, mutta pääsimme näkemään useiden antilooppien ylitykset ja saimpa videolle kun kroko yritty hyökätä gnun kimppuun. Se ehkä yritti uudelleenkin, mutta vieressä oleva auto peruutti juuri meidän eteen, ettemme päässeet enää näkemään mitään.

Tämän tapahtuman näkeminen oli iso bonus tälle matkalle. En ollut odottanut tähän aikaan pääsevämme tällaista seuraamaan, vaan olisin ollut tyytyväinen pelkästään suurten laumojen näkemiseen.

Lentokenttävierailuja

Seuraavaksi kuski paineli varsin hyvää vauhtia kentälle, jotta saisimme autokuntamme kuudennen jäsenen mukaan loppuajelulle. Samalle kentällä saimme pitää vessatauon ja pääsimme muutenkin vähän jaloittelemaan. Kentällä olikin melkoinen vilske, ilmeisesti koska sinne laskeutui juuri kohtuullisen iso lentokone ja muutkin halusivat käyttää vessoja.

Pikku pysähdyksen jälkeen kuski tiedusteli josko haluamme mennä yrittämään toisenkin ylityksen näkemistä, koska hän oli radiosta kuullut toisenkin lauman arpovan joen rannassa, josko ne palaisivat Maraan. Ilmapallosta ei edellistä tapahtumaa oltu nähty ja muillekin toinen yritys kävi oikein hyvin, joten ajelimme takaisin Maran rantaan.

Rannassa saimmekin odotella hyvän tovin ja sinä aikana kaikki alkoivat availemaan eväspussejaan ja napostelemaan sieltä yhtä ja toista. Tälläkin kertaa joku oli saanut kuningasidean pakata mukaan ranskalaisia pottuja. Tällä kertaa ne olivat onneksi vähän parempia kuin edellisenä päivänä syödyt.

Kun ylitys alkoi, hurautti kuskimme taas rantaan, mutta toinen maasturi tukki tien ja meiltä meni vähän ylimääräistä aikaa löytää sopiva kolo rannasta… Ja siinä vaiheessa enää pari matti-myöhästä laumasta olivat vedessä ja jonkin verran laumaa seuraavia seeproja ylitti joten myöskin. Noh, yksi kunnollinen kerta tätä näytöstä oli tosiaan enenmmän kuin olin odottanut, joten ei tästä pahemmin voinut valittaa.

Jatkoimme ajelua koittaen bongailla muitakin eläimiä, mutta alkoi olla jo aika kunnon lounastauolle. Koska olimme vielä lähellä lentokenttää, päätimme palata sinne, koska siellä olisi piknik-pöydät ja ne vessat. Vähän ennen kuin saavuimme, kentälle, kuskimme kuuli radiosta, että vähän matkan päässä oli nähty leopardi puussa. Tässä vaiheessa meidän suunnitelmat luonastauolle menivät tauolle ja ajelimme kyseisen puun luo.

Siellähän se leopardi pikku puussaan loikoi saaliinsa kanssa. Vietimme puun lähettyvillä aikaa kohtuullisen paljon, joten saimme kuvia otettu useammasta kulmasta. Muutama hyväkin niihin osui mukaan vaikka oksat kaikkensa tekivätkin kunnon kuvien saamisen estämiseksi.

Seuraavaksi olikin sitten sen myöhäisen lounaan vuoro ja palasimme kentälle sitä syömään. Eipä pussissa mitään kulinaristisia herkkuja ollut, mutta hyvin niillä sai vatsat täyteen.

Kello alkoikin olla jo sen verran, että oli aika palailla lodgelle. Koitimme kovin kyttäillä josko se tältä päivältä puuttuva leijona vielä jonkin puskan alta löytyisi, mutta siinä meitä ei onnistanut. Sihteerilinnusta sain kuitenkin hyvä kuvan ja seurailimme aikamme norsu emon ja poikasen juomassa käymistä matkan varrella.

Lodgella

Lodgelle päästyämme Sofia halusi käydä lähettämässä pari viestiä ja sen jälkeen suoraan vaihtamaan uikkarit ja vilvoittelemaan uima-altaalle. Serengetissä lämpötilä oli tuohon aikaan se tyypillinen noin 31 astetta, joten uima-allas todellakin tuntui hyvältä idealta ja oli tosi virkistävää päivän ajelujen jälkeen. Sofia jäi tietenkin vielä altaaseen kun aloin latailemaan kuvia kamerasta puhelimelleni.

Ladatessani kuvia pelästyin, että osa kuvista olisi menetetty, koska en löytänyt kaikkia kuvia mitä minusta tänään olin ottanut. Sitten muistin, että minähän vaihdoin korttia tänään puolilta päivin, joten osa kuvista oli tietenkin siinä toisella kortilla. Aika hyvin yhdelle 128 Gigan kortille kyllä mahtuu. Muutama tuhat kuvaa ja nippu videoita. Kolmella kortilla minun pitäisi pärjätä vielä loppukin matkasta, eli minun ei tarvinne alkaa siirtelemään kuvia talteen tähän tabletille.

Sofia löysi hänen mielestään pelottavan näköisen ötökän altaan reunalta, jonka jälkeen hän ei ollut enää innostunut uimaan. Lähdettiin sitten suihkuun huoneeseen ja sen jälkeen kuluttelimme aikaa huoneella illallista odotellessa. Ihan kiva tällainen luppoiltapäivä välillä. Siinä huomasinkin, että enhän minä ollut eilistä päivää loppuun asti kirjoittanut, joten minulla aika kului naputellessa eilisen tarinat loppuun ja tämän päivän asiat muistiin myöskin.

Olimme myös saaneet pyykkiin aamulla jättämämme vaatteet takaisin huoneeseen altaalla loikomisen aikaan. Eli huomenna olisi taas puhdasta päällepantavaa. Se onkin hyvä, koska minulla ei laukussani ollut oikein mitään muuta kuin parit sukat puhtaana enää. Mutta näin se oli laskettukin, että täällä pesetetään pyykit, niin pärjäämme matkan loppuun saakka pienellä vaatemäärällä.

Illalliselle

Lähdimme taas hyvissä ajoin päärakennukselle, jossa voisimme käyttää nettiä ja toisaalta emme tarvitsisi ketään saattamaan meitäm koska ihan vielä ei ollut pimeää.

Sainkin kuvat liitettyä tarinoihin ja eilisen julkaistua sopivasti ennen kuin muita meidän ryhmäläisiä alkoi ilmaantua paikalle. Parilla meidän ryhmäläisellä Kenia ja varsinkin Masai Mara tuntui tehneen isomman vaikutuksen kuin Serengeti ja he kyselivät oppaalta, millaista matkaa oppaan kautta voitaisiin saadaa Keniaan joskus myöhemmin, Olimme Sofian kanssa vähän samoilla linjolla siitä, että Kenia on esittänyt meille parempia puolia kuin Tansania tähän mennessä. Mutta toisaalta tämä on ollut ehkä pitkälle kuskin aikaansaannosta. Tansanialainen kuljettajamme tuntuu tekevän asiat tosi loogisesti ja hyvin, mutta Kenian puolella kuskilla tuntui olevan enemmän kunnia asia saada meille todella hyvä kuva Keniasta ja varmasti myös hänen osaamisestaan. Jaakon kanssa olisimme todennäköisesti yrittäneet vielä päivän loppuun päästä leijonia näkemään, jos se vaan mitenkään olisi ollut mahdollista. Jussi jätti ne varsin logisesti Keski-Serengetiin ihailtaviksi. Minule tämä järjestely sopi hyvin, koska leijonia ehdimme tosiaan näkemään jo aika paljon edellisinä päivinä ja niitä olisi luvassa myös seuraavina. Tänään gnut ylittämässä Maraa oli jotain mitä missään muualla ei pääse näkemään, eli siihen kannatti käyttää aikaa. Sofia tietenkin on sitä mieltä, että leijonien näkemiseen ei saa jäädä päivän pituisia välejä.

Illallinen oli tällä kertaa varsin hyvä. Sofia jopa santsasi lihaa ja riisiä. Pitkällä uinnilla ja ehkä vähän kevyellä lounaalla saattoi tietenkin olla osuutensa asiassa.

Ilallisen jälkeen suuntasimme taas saatettaviksi huoneellemme ja minun alkaessa kirjoittelemaan tämän päivin jorinoita loppuun Sofia taisi mennä jo nukkumaan. Kello on siis 20:40, joten aika uuvuttavaa näyttää tällainen lomailu olevan.

Huomenna ohjelmassa on siirtyminen Keski-Serengetiin. Teemme sen kuulemma puiston ulkopuolella käymällä, koska kuskin mukaan puiston sisällä kulkeva tie on varsin huonokuntoinen ja sen varrella olisi myös vähän eläimiä nähtäväksi. Joten olisi parmpi ajella noin tunti puiston ulkopuolella. Matkaan lähdetään taas tuttuun aikaan, eli 7:15. Ylös noustaan siis viimeistään kuudelta, että ehtii pakkaamaan loppuun.